Love Live Long

Ohjaus Mike Figgis
Näyttelijät Daniel Lapaine, Sophie Winkleman
Maa Iso-Britannia
Pituus 76 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Gumball 3000 Films, Red Mullet ja FS Film.

Etsi CDONista

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kansi markkinoi Love Live Longia (2008) kertomalla sen olevan Leaving Las Vegasin (1995) ohjanneen Mike Figgisin uusin. Yhtymäkohtia löytyy teeman tasolla, ei muodon.

Love Live Longin kerronnalliset ratkaisut erottavat sen valtavirrasta. Uuden Leaving Las Vegasin etsijä saa tyytyä pikemminkin jälkijättöiseen dogma-elokuvaan, mitä ei ole budjetilla tai päähahmoilla pilattu.

Sääntöjen rikkominen ei ole Figgisille vierasta. Hänen kokeellisin elokuvansa Timecode (2000) jakaantuu neljään ruutuun, se kertoo samanaikaisesti neljän ihmisen tarinan. Mukana on leikkauspisteitä hahmojen kohdatessa. Aikatasolla on pyritty realistisuuteen.

Niin ikään Love Live Longissa ruutu jakaantuu osiin, kun ollaan istanbulilaisessa yökerhossa. Sinne ralliajaja Darren (Daniel Lapaine) on kutsunut kauniin mutta itsetuhoisen Rachelin (Sophie Winkleman). He ovat ainoat päähahmot.

Välillä kuva muuttuu sakeaksi, harmaasävyiseksi ja kuin yökameralla kuvatuksi. Kuvanopeus hidastuu ja jopa jäätyy. Dialogi ja tapahtumapaikan äänimaisema saatetaan tukahduttaa vieraan ääniraidan alle. Gumball 3000 -rallia kuvatessa ruudulla on kolmanneksen siitä täyttävä neliö ja itse kuva on kuin urheilu-uutisten runkomateriaalia.

Love Live Long alkaa Rachelin intiimillä itsemurhapäiväkirjalla, kotivideokameraan tallennetuilla tilityksillä. Se on yksi kolmesta kerrontatavasta. Kohtaus leikkautuu hotelliin, missä itsepintainen toimittaja (Figgs) haastattelee Darrenia. Toimittajan näkökulma on toinen kerrontatapa. Kolmas on elokuva itsessään.

Tasojen välillä on rajakäyntiä. Katsoja luulee, että näkymä on elokuvanluojan, mutta se saattaakin paljastua toimittajan linssiksi. Mutta tasot ja niiden kerronnallinen potentiaali lopulta hukataan.

Sen sijaan elokuva oikeutetaan Winklemanin kasvoilla, joita kamera rakastaa. Winklemanin kehon erotisointi tekee siitä oppikirjaesimerkin termille male gaze, miehen katse. Kamera tulee iholle, kiertää niukkojen vaatteiden verhoamia kriittisiä paikkoja. Yökerhossa Rachel on päättänyt vetää päänsä täyteen nappeja ja päätyä hyväksi käytetyksi. Tämä on luku itsemurhapäiväkirjaan.

Ilmapiirissä tavoitellaan maailman, elämän ja ihmissuhteiden aavemaista pintaa, mutta tehoissa ollaan kaukana esimerkiksi David Lynchin digiprojektista INLAND EMPIRE (2007). Lähimmäksi pääsee kohtaus, jossa Rachel ja Darren tapaavat hotellihuoneessa. Siinä yhdytään tarinankerronnan kerroksisuuteen: Darrenin puhelimessa vaimollensa antamat käskyt on kohdistettu sängyllä makaavalle Rachelille, joka on kuin vaimon nuorempi kopio.

Nopea kuvaustahti näkyy juonen logiikassa. Yhteisen yön jälkeen Rachel rakastuu varakkaaseen Darreniin, joka pitää naista pelkkänä prostituoituna. Syy? ”Koska sait minut elämään. Olet nyt osa maailmaani.” Selitys on lattea. Masentuneeksi kuvatun Rachelin kohdalla tehdään täysikäännös, joskin rakkaus saa pakkomielteen sävyjä. Ehkä se on naamioitu kosto sille, että Rachel alennettiin tyydytysvälineeksi.

Love Live Long on turvallinen art house -elokuva, kokeileva muttei yliampuvan vaikea. Se rakentuu täydellisesti tunnelmalle, jota ei ole mullistavasti toteutettu: minimalistinen ääniraita, videokuvan muokkaukset. Siltikin kyseessä on kiehtova, riisuttu pikkubudjetin projekti, jossa itsestäänselvyydet jätetään sanomatta. Hämmentäviä piirteitä ihmissuhdedraamalle.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut FS Film. Kuvan (16:9, anamorfinen laajakuva 1.78:1) paikoittainen utuisuus, epätarkkuus ja niin edelleen eivät ole seurausta epäonnistuneesta siirrosta, vaan ne kuuluvat elokuvan tyylivalikoimaan. Ääniraita on 5.1 DD englanti. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen