Jennifer Anistonin ja Aaron Eckhartin tiimipeli jää pliisuksi draamaa ja romantiikkaa yhdistelevässä filmissä.
Mies on melankolinen urahiihtäjä, nainen omaperäinen kukkakauppias. Mies rahastaa suruseminaareilla, nainen kirjoittelee seiniin outoja sanoja. Mies on kivikasvoinen Aaron Eckhart ja kukkakauppias-nainen tietenkin Jennifer Aniston.
Lähtökohdiltaan ja naispääosan esittäjältään liiankin tuttu romanttinen draama-komedia kirii ihan kivasti, mutta väsähtää juuri ennen maaliviivaa. Varsinkin Eckhartille on uhrattu aikaa roolihahmon kanssa työskentelyyn. Mies hoitaakin homman mukavasti ja jopa rimpuilee lajityypille ominaista yksiulotteisuutta vastaan.
Leffa pyörii rauhalliseen tahtiin, jolloin katsoja jo tuudittautuu uskomaan, että tutun rakkaustarinan voi kertoa myös hitaammalla tempolla. Puolessa välissä iloitsen, ettei vielä ole nähty yhtään kesäpäivistä kertovan musiikin siivittämää ilottelukohtausta, jossa kaikki hauskat tapahtumat esitetään minuutissa. Sitten montaaseja lyödään eteen kaksin kappalein.
Pisteet elokuva saa yrityksestä rajata teemansa parisuhteen syntyyn. Jotenkin yrityksessä ei kuitenkaan onnistuta. Kiitos kuuluu myös yllättäen äänelle ja kuvaukselle. Noihin teknisiin aspekteihin ei yleensä ole lajityypissä panostettu, mutta varsinkin aloituskuvassa on hienoa se, että elokuva ei ala kamera-ajolla kaupungin yllä. Tosin kuvan päälle on halunnut iskeä jenkkien suosikkisanonta: ”Kun elämä antaa sitruunoja, tee limonadia”, joka saa suomalaisen kakomaan.
Ja tietenkin, lopuksi love happens ja ruudulla nähdään illan ensimmäinen suudelma.
Love happens, todella, myös Anistonin uralla uudestaan ja uudestaan. Viime vuonna Aniston pamautti skriinille romanttisella filmillä Jätä se! ja tänä vuonna hellällä seikkailu-elokuvalla Exän jäljillä. Aniston on löytänyt rahareiän ja siitä hänelle pisteet. Aniston on lokeronäyttelijä, eikä siinä ole mitään pahaa. Eihän poikabändilaulajakankaan odoteta kajauttavan ilmoille heavy metal-sooloa.
Romanttisessa draama-komediassa, nokkelasti dramediassa, ei myöskään ole mitään pahaa, mutta kunnianhimoa saisi olla enemmän. Varsinkin, kun uusi kyynisyydestä ammentava sukupolvi marssii genren kentälle Michael Cera muusanaan. Ennustan, että tuhansien murheellisten laulujen maassa katsotaan tulevaisuudessa ennemmin eleettömän antisankarin kamppailua rakkaudesta kuin kukkakauppiaan romansseja.
Teksti: © 2010 Anna Lehto
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA