Loppuelämäsi ensimmäinen päivä

Ohjaus Rémi Bezançon
Näyttelijät Jacques Gamblin, Zabou Breitman, Déborah François, Marc-André Grondin, Pio Marmaï, Roger Dumas, Cécile Cassel, Stanley Weber, Sarah Cohen-Hadria, Camille De Pazzis, Aymeric Cormerais
Maa Ranska
Pituus 114 min
Ikäraja 11 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Mandarin Films, Studio Canal, France 2 Cinéma, Canal+ , TPS Star, France 2 (FR2) ja Atlantic Film.

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Rémi Bezançonin käsikirjoittama ja ohjaama draama pyrkii astumaan suuriin saappaisiin American Beautyn (1999) ja Magnolian (1999) hengessä. Vuosiluvuistakin näkee, että ranskalaiselokuva on kuitenkin hieman myöhässä tähän veneeseen ja tyytyy matkimaan oheisista amerikkalaiselokuvista tuttua arkielämän mustaa komiikkaa, perheiden ihmissuhdeongelmia ja pysäyttäviä hetkiä, joissa elämä saa uutta suuntaa ja identiteettiä muokataan.

Loppuelämäsi ensimmäisessä päivässä (2008) viisihenkinen perhe kaipaa paluuta aikaan, jolloin perheen lapset Albert (Pio Marmaï), Raphaël (Marc-André Grondin) ja Fleur (Déborah François) olivat pieniä, aurinko paistoi ja vanhemmat Robert (Jacques Gamblin) ja Marie-Jeanne (Zabou Breitman) tunsivat olonsa tarpeellisiksi. Elokuva seuraa Duvallin perhettä 80-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Tänä aikana riitoja ja päänvaivaa aiheuttavat yksi toisensa jälkeen vanhempien luota poismuuttavat teinit, tupakasta riippuvainen taksikuski-isä, poikaansa alati tyytymätön isoisä ja vanhenemista surkutteleva äiti.

Kolmella César-palkinnolla tunnustettu Loppuelämäsi ensimmäinen päivä on kieltämättä hyvin suunniteltu kuvauksen ja leikkauksen osalta, ja yksi palkinnoista menikin leikkaaja Sophie Reinelle. Elokuvan raamit rakentava montaasi perheen yksittäisten jäsenten asettumisesta tai pyristelystä hänelle langenneessa perheen sisäisessä roolissa vaihtelee hahmokohtaisesti tuoden myös ilmi hahmon sisäistä maailmaa.

Tunnetasolla elokuvaan on jostain syystä vaikea päästä käsiksi. Mahdollisesti suurin syy on kekseliäisyyden puutteessa ja elokuvan tavasta sortua pikkukivoihin huumorikohtauksiin. Elämää ravisuttavat kokemukset elokuvallisine tehokeinoineen ovat useassa kohdin tuttuja muista elokuvista ja tapahtumien kulkuun löydetään harvoin omaperäisiä ratkaisuja. Jokin hahmoissa saa nekin jäämään pitkälti etäisiksi, vaikka periaatteessa näyttelijät suoriutuvat rooleistaan varsin hyvin. Yllätyksetön toiminta tekee hahmoista melodramaattisia karikatyyrejä, joiden kohtalo ei välttämättä jaksa kiinnostaa jokaista katsojaa. Ehkä hahmot olisivat myös hyötyneet vieläkin voimakkaammasta yksittäisestä esilletulosta.

Elokuvan kiitelty musiikki toimii paikoin kohtalaisesti elävöittävänä elementtinä. Ilmakitarakilpailuun keskittyvä kohtaus tuo jopa raikkaan tuulahduksen keskelle kokonaisuudessaan jokseenkin tylsää elokuvaa. Mielikuvitukselle olisi ollut kuitenkin tilausta myös soundtrackia koostettaessa. Tällaisenaan se nojaa kovin yksipuolisesti Sinclairin musiikkiin päätyen lopuksi jokseenkin kuluneeseen Lou Reedin Perfect Dayhin. Fleur-tyttären grungeinnostus jätetään harmillisesti vaille genren ikonisen Seattle-soundin tukea, mutta eipä tässä tainnutkaan olla kyse musiikista vaan teinin ohjautuvuudesta kulloistenkin trendien pariin.

Aikakausikuvauksena Loppuelämäsi ensimmäinen päivä on yllättävän lattea pyrkien kenties tahallisesti välttämään räikeimpiä kasari- ja ysärimerkkejä kuten huimia olkatoppauksia ja hiusheittiksiä sekä tunnistettavaa aikakauden mainstream-musiikkia, mutta päätyen samalla laimentamaan vaikutelmaa ajan kulusta ja muutoksista, joita hahmot käyvät läpi.

DVD: Atlantic Filmin julkaisun kuva (Anamorfinen laajakuva 2.35:1) on tasalaatuinen, muttei anna aihetta erityiskiitoksiin. Terävyys ja värien tasot jättävät ehkä hieman toivomisen varaa, mutta varsinaisia häiriöitä ei ole. Elokuvan ääni (Dolby digital 2.0) on hyvää peruslaatua. Julkaisussa ei ole lisämateriaalia.

Teksti: © 2010 Marjo Eskola