Kummeli - Alivuokralainen

Ohjaus Matti Grönberg
Näyttelijät Mikko Kivinen, Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela
Maa Suomi
Pituus 104 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Solar Films, YLE ja Nordisk Film.

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kirurgi Lauri Mustonen (Mikko Kivinen) ja hyönteistutkija Pauli Bergström (Heikki Silvennoinen) ovat poikamiehiä, jotka elelevät mukavasti Helsingin kalleimmalla asuinalueella. Vuokraemäntä on ikääntynyt rouva, joka ei ole puuttunut kaksikon elämään sen enempää kuin nostellut vuokriakaan, niinpä miehet asuvat luksusluukussaan melkein ilmaiseksi.

Tilanne kuitenkin muuttuu, kun vuokraemäntä antaa asunnon veljenpojalleen vääpeli Molotoville (Heikki Hela) ennakkoperintönä. Tiukka ammattisotilas nostaa Laurin ja Paulin vuokraa niin että paukkuu. Niinpä kaverusten pitää keksiä jotain. Yksi vastaus ongelmaan on ottaa alivuokralainen, tässä tapauksessa miekkonen nimeltä Robban (Timo Kahilainen), joka tuo tullessaan räikeän persoonallisuutensa lisäksi myös kovaääniset homokaverinsa (mm. Heikki Vihinen ja Jasper Pääkkönen). Toinen vastaus taloudellisiin ongelmiin voisi olla vaikkapa kotioloissa tehty munuaisleikkaus, tuumii Lauri. Alati vaikeutuva tilanne mutkistuu päivittäin, ja pian Laurin ja Paulin elämä alkaakin olla täysin sekaisin.

90-luvulla kultakauttaan eläneen Kummeliryhmän elokuvatuotokset ovat muuttuneet vuosien varrella vähemmän ja vähemmän hauskoiksi, kuten yleensä on tapana. Ensimmäinen Kummeli-elokuva Kummeli Stories (1995) oli oikeastaan pitkä sketsikokoelma eikä varsinainen elokuva, mutta se jaksoi naurattaa. Kultakuume (1997) toi mukaan elokuvallisen narratiivin, mutta yhtäkkiä Kummeli ei enää ollutkaan niin hauska. Jackpot (2006) oli ryhmän kolmas elokuva, kohtuullisen hauska ja kohtuullisen laadukas. Samaa voi kai sanoa Alivuokralaisesta: edelleen ihan hauska ja sujuvasti ohjattu, mutta hieman väsynyt. 90-luvulla hurmanneesta energisen hulvattomasta Kummeli-ryhmästä ei ole enää tietoakaan.

On tuskin sattumaa, että sen jälkeen, kun Heikki Vihinen korvasi käsikirjoituspuolella Heikki Silvennoisen ja Heikki Helan, Kummelit ovat muuttuneet vähemmän hauskoiksi. Timo Kahilainen ja Vihinen kirjoittavat nykyään elokuvat kahdestaan, eikä heidän tekstinsä ole kovin hulvatonta. Toki se on hetkittäin jokseenkin hupaisaa. Siltikin tulee ikävä kolmikkoa Kahilainen-Silvennoinen-Hela.

Varsinaisia vitsejä elokuvassa ei ole paljoakaan, vaan huumori perustuu koomisille henkilöhahmoille. Varsinkin loppua kohden huumori alkaa keskittyä ärsyttävästi Robban homoseksuaalisuuden ympärille, eikä kliseinen megahintti-hahmo jaksa enää naurattaa muutenkaan.

Täytyy sanoa, että Kummelin ystävillä on varmasti aito halu pitää Alivuokralaisesta (2008, Suomi). Useimmat meistä toivovat, että Kummeleiden aikakausi ei olisi vielä ohi, koska tilalle ei ole tullut mitään uutta tai kiinnostavaa. Kummeleita tarvitaan. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että ainakin elokuvapuolella Kummeli on nähnyt parhaat päivänsä. Televisio on aina ollut Kummelin vahvempi media. Toivotaan siis, että Kummeli palaisi pian televisioon yrittämään vielä kerran.

Teksti © 2008 Antti Honkala

DVD: 1.77:1 anamorfinen laajakuva ei ole paras mahdollinen toteutus. Kuva on juovainen, vähän samaan tapaan kuin katselisi elokuvaa digiboksista. Kummeliryhmälle tyypillisesti myös Alivuokralainen sisältää paljon musiikkia, jonka DD 5.1 toistaa ongelmitta.

Ekstroja on sopivasti, joskaan niiden taiteellinen taso ei ole päätä huimaavaa. Pohjat vetää alkuun nähtävä Making of dokkari (27 min), joka perustuu lähinnä Heikki Silvennoisen Tansanian aroilla tehtyyn haastatteluun. Dokkari on tylsähkö ja naurattaa lähinnä tekijätiimiä.

Astetta parempi viritelmä on Toimittaja Mooren tutkimuksia niminen kymmenminuuttinen sketsi, jossa ohjelmajohtaja Pertti Pasanen (Kummelien tuttu säämies –hahmo) lähettää erikoistoimittajansa ottamaan selvää, pitävätkö Alivuokralaisessa esitetyt väitteet paikkansa. Mooren tutkimukset ovat suoraan sanottuna reippaasti hauskempia kuin itse elokuva.

Lisämateriaaleissa nähdään vielä harjoituskuvaa Tampereen Teatterin samannimisestä näytelmästä. Tokihan on mukava nähdä mihin koko touhu perustuu, mutta aavistuksen turhasta materiaalista on silti kyse. Kyytipoikana on myös ehkä Suomen elokuvahistorian huonoin traileri (siis ihan oikeasti) ja yksi tv-teaseri.

Elokuva on tekstitetty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

DVD teksti © 2008 Lasse Lepola