Koomikkojen kuningas

Ohjaus Martin Scorsese
Näyttelijät Robert De Niro, Jerry Lewis, Sandra Bernhard, Diahnne Abbott, Tony Randall
Maa Yhdysvallat
Pituus 104 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1983 Twentieth Century Fox ja Embassy International Pictures.

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Martin Scorsese oli allekirjoittaneelle vielä muutama vuosi sitten tae laadukkaasta elokuvasta ja nykyohjaajista ainoa, jonka jokainen teos tuntui hankkimisen arvoiselta. Scorsesen suuruudenaika päättyi kuitenkin vuonna 1995 valmistuneeseen Casinoon, jonka jälkeen miehen tähti on hiipunut tasaisen varmasti. Edes kauan odotettu, ulkoisesti tyylikäs mutta sisällöltään ontto Gangs of New York (2002) ei palauttanut uskoa miehen kykyihin.

Scorsese muistetaan ennen kaikkea mestariteoksistaan Taksikuski (1976), Kuin raivo härkä (1980), Mafiaveljet (1990) sekä Casino (1995). Näiden varjoon on jäänyt aiheetta monta hienoa elokuvaa, yhtenä niistä Robert De Niron ja Jerry Lewisin tähdittämä Koomikkojen kuningas.

Rupert Pupkin (De Niro) on newyorkilainen amatöörikoomikko, joka ihailee yli kaiken suosittua talk show -isäntää Jerry Langfordia (Lewis). He tutustuvat sattumalta ja Pupkin luulee ystävystyneensä Langfordin kanssa. Tämä näkee asiat hieman toisin ja kun totuus valkenee Pupkinille, päättää hän yhdessä ystävättärensä Mashan (Sandra Bernhard) kanssa kidnapata Langfordin.

Scorsese on aina ollut parhaimmillaan silloin, kun hän on lähestynyt aihettaan päähenkilöidensä kautta ja antanut heille ja heidän motiiveilleen tilaa kasvaa ja kehittyä. Henkilöohjaajana Scorsese onkin ollut yksi parhaimmista. Tässä elokuvassa hän tutkailee aihettaan, sairaalloiseksi muuttuvaa faniutta, pääasiassa Pupkinin ja tämän ystävättären kautta, mutta ei unohda myöskään Langfordia. Henkilöt ovat luonnollisia puutteineen, vikoineen ja ajatuksineen. Scorsesen tulkintaa tukee hienosti Paul D. Zimmermanin käsikirjoitus, myös Thelma Schoonmakerin leikkaus on ensiluokkaista.

De Niro eläytyy hieman kajahtaneen, tv-elämästä unelmoivan Pupkinin rooliin täydellisesti, eikä Scorsese pyri jarruttelemaan tähtensä työskentelyä. Pupkinista tulee paikoittain mieleen Taksikuskin Travis Bickle ja aivan tämän veroinen De Niron roolisuoritus jälleen kerran onkin. Jerry Lewis vakuuttaa tympeänä Langfordina ja Sandra Bernhard Mashana on myös varsin onnistunut, joskaan hän ei aivan yllä edellä mainittujen tasolle. Scorsese tekee cameon tv-ohjaajana.

DVD: Arvostelmani versio on brittiläinen. Anamorfisessa kuvassa esiintyy kohinaa, häiritsevän paljon varsinkin tummissa kohtauksissa. Myös roskaisuutta esiintyy siellä täällä. Hieman parempaa restaurointia olisin kaivannut, sen sijaan ääniraidassa (Dolby Digital 2.0) ei ole vikaa. Monikanavamiksaus olisi ollut tällaisen elokuvan kohdalla turha, sillä elokuva koostuu miltei täysin dialogista. Koomikkojen kuningasta ei ole julkaistu Suomessa, mutta brittiversiosta löytyvät myös suomitekstit.

Lisämateriaaleista löytyy poistettuja kohtauksia, kuvagalleria, traileri, tv-spotti sekä making of -dokumentti. Jonkinlainen kommenttiraita ei olisi ollut pahitteeksi, mutta hyvä näinkin.

teksti: © 2004 Kari Glödstaf