Kontrollin menettämisessä ja toisten krapulatuskalle nauramisessa tuntuu olevan jotakin perustavanlaatuisen, ellei jopa alkukantaisen hauskaa. Kauhea kankkunen -elokuvassa paha olo ja morkkis sekoittuvat toisille ja itselle nauramiseen tavalla joka hekotuttaa yhtä lailla kaikkia roisimman huumorin ystäviä, myös naisia, teini-ikäisistä päälle viisikymppisiin. Juonelliset perusraamit kertovat toki miesporukan polttariviikonlopusta Las Vegasissa, mutta keskeistä katsojuudessa on erityisesti tilannekomiikan taju ja avoimuus jokseenkin härskille huumorille. Kauhea kankkunen tarjoaa viihdyttävää komediaa, jossa näyttelijät pääsevät demonstroimaan improvisaation ja keskinäisen reaktioherkkyyden sekä fyysisen komedian tekemisen taitojaan.

Elokuvan perusasetelma on yksinkertaisuudessaan herkullinen: Neljän miehen porukka Phil, Stu, Alan ja Doug (Bradley Cooper, Ed Helms, Zach Galifianakis, Justin Bartha ) suuntaavat kohti Las Vegasia aikeissaan viettää kaikkien aikojen polttariviikonloppu. Seuraavan aamun valjetessa plakkarissa on vuosisadan krapula, johon liittyy täydellinen muistinmenetys edellisen yön tapahtumista. Räjähtäneessä hotellisviitissä kävelevät vastaan kana ja tiikeri, vaatekaapista löytyy tuntematon vauva, ja sulhanen Doug on mystisesti kadonnut. Tästä ei parilla kahvikupillisella selvitä! Pian horkkaiset hemmot poukkoilevat johtolankojen perässä ympäri Las Vegasia Dougia etsien ja kuten arvata saattaa eteen osuu jos jonkinlaista ylläripylläriä.

Elokuvan keskeisistä näyttelijöistä The Office -sarjan jenkkiversiosta tuttu Ed Helms onnistuu parhaiten tossun alla kiemurtelevan ja krapulassaan jokseenkin epätoivoisen Stun roolissa. Muun muassa loistavassa Erämaan armoille -elokuvassa (2007) vilahtanut Zach Galifianakis on saanut osakseen yhden elokuvan omituisimmista hahmoista, mutta hukkaa kyllä harmillisesti osan tästä potentiaalista. Bradley Cooper (Jätä Se!, 2009) ja Justin Bartha (National Treasure: Salaisuuksien kirja, 2007) täydentävät perushyvillä suorituksillaan Philin ja Dougin rooleissa polttariporukan rivejä. Heather Graham (Boogie Nights, 1997) osoittaa suhteellisen pienessäkin roolissa jälleen todeksi väittämän, jonka mukaan kauneus ja suloisuus eivät poissulje kykyä hauskuttaa. Kuten niin monissa nykykomedioissa, valkokangas vilisee tässäkin elokuvassa ydinhahmojen reitille osuvia omituisia ja hauskoja henkilöhahmoja kuin pienessä kylässä. Mukiinmenevän cameon tekee myös jonkinasteiseksi yhden miehen freakshowksi miellettävä entinen nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari Mike Tyson, joka on osoittanut kiitettävää huumorintajua suostumalla mukaan projektiin.

Komedioiden käsikirjoittajat tuntuvat usein toimivan pareittain, niin myös Kauhean kankkusen takana toimineet Jon Lucas ja Scott Moore, joiden kynistä ovat peräisin muun muassa Suomen ensi-iltansa kesällä saanut Pelimiehen painajainen sekä Four Christmases vuodelta 2008. Kauhea kankkunen on kastissaan varsin lupaava komedia, jossa päällispuolinen sikailu ja toikkarointi kätkevät allensa myös ystävyyden teeman. Perusviestinä elokuvasta välittyy tinkimätön ”kaveria ei jätetä” -tematiikka.

Ohjaaja Todd Phillips on töillään kuten Starsky & Hutch (2004) sekä Old School (2003) asettanut monen odotukset Kauheaa kankkusta kohtaan tietylle tasolle. Aiempia tuotoksia arvostaneet joutuvat kenties hienoisesti pettymään, sillä aivan yhtä hulvattomiin näyttelijänsuorituksiin tai hillittömään komediadialogiin ei Kauhean kankkusen kaarti yllä. Toisaalta niin sanotusti hienovaraisemman ja kiltimmän huumorin ystävät, joita eksplisiittisen ruumiillinen ja monin tavoin roisi komedia ällöttää, tulevat tuskin antamaan Kauhea kankkunen -elokuvalle edes mahdollisuuden tynkää. Elokuva on kuitenkin saanut jopa yllättävän paljon julkisuutta ja kiitosta laajalla rintamalla ja soveltuu varsin hyvin keskikesän juhlien jälkimaininkeihin riippumatta sen kummemmin positiivista kuin negatiivistakaan odotuksista.

Blu-ray: Anamorfinen laajakuva 2.35:1, Dolby digital 5.1 -ääniraita. Arvio levittäjän toimituksen saapuessa.

Teksti © 2009 Marjo Eskola