Jos rakastat

Ohjaus Neil Hardwick
Näyttelijät Elli Vallinoja, Chike Ohanwe, Taneli Mäkelä, Satu Silvo, Minttu Mustakallio, Meri Nenonen
Maa Suomi
Pituus 116 min
Ikäraja 7 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2010 Juonifilmi, Yleisradio (YLE) ja FS Film.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Ensi-iltansa aikaan paljon puhetta herättänyt Jos rakastat (2010) on englantilaissyntyisen Neil Hardwickin jalo, mutta pahasti kömmähtänyt yritys tuoda Mamma Mian (2008) kaltaiset musiikki-ilottelut myös Suomeen. Abban musiikin virkeän värikkääksi Hollywood-hitiksi muokannut Mamma Mia oli yllättäen jättimenestys ympäri maailmaa, tehden Iso-Britannian lippuluukuille jopa enemmän rahaa kuin Titanic (1997).

Sympaattinen ja hyvin laulava Elli Vallinoja esittää Ada Helmistä, hemmoteltua ja rikasta tyttörukkaa, josta ilman äitiä kasvoi päihteillä todellisuutta pakeneva bile-eläin. Elämä potkii tuoretta ylioppilasta päähän, kun ministeri-isältä ei tipukaan valmistujaislahjaksi ikiomaa menopeliä siinä pelossa, että tyttö joutuu äitinsä tavoin rattijuopon uhriksi. Tästä suivaantuneena ja huumeista hatarana Ada varastaa urheiluauton ja joutuu kohtalokkaaseen onnettomuuteen, joka jättää hänelle täydellisen muistinmenetyksen. Rakentaessaan elämäänsä uudelleen Ada saa uusia ystäviä ja tilaisuuden unohtaa viileät välit perheeseensä, ja ensirakkauskin tulee kuvioihin mukaan maahanmuuttajapoika Tonin (Chike Ohanwe) muodossa. Adan uutta alkua varjostaa kuitenkin salaisuus, jota ei välttämättä edes rakkaus antaisi anteeksi.

Jos rakastat on pääasiassa nuorisolle suunnattu draama nuorten aikuisten dilemmoja koskettavine aiheineen. Elokuvassa keskitytään rankkoihinkin aiheisiin, kuten oman identiteetin löytämiseen, väljähtyneisiin perhesuhteisiin, läheisen kuolemaan ja ensirakkauteen. Kun koko komeuden kyytipojaksi on lätkäisty Suomi-popin parhaat, joita amatöörinäyttelijät puhkeavat laulamaan aivan liian usein, on draamaa, musikaalia ja tahatonta komiikkaa yhdistelevä sekava sillisalaatti valmis.

Ilman noloja kotimaisten pop- ja rock-klassikoiden uusia sovituksia ja kankeita tanssiesityksiä Jos rakastat olisi voinut olla kelvollinen draama, sillä väkisin väännetyt musiikkinumerot katkaisevat aina kohtuullisen siedettävän tarinankerronnan juuri, kun katsojan mielenkiinto hahmoja kohtaan on huipussaan. Lauluilla on selkeästi haettu kepeää, musikaaleille tyypillistä pilvilinnamaista haavemaata, joihin paeta, ettei tunnelma vain käy missään vaiheessa liian vakavaksi katsojille, jotka ovat tulleet vain viihtymään eivätkä vaivaamaan päätään kipeillä tosielämän ongelmilla. Pohjimmiltaan elokuvalla on kerrottavanaan hyvä ja tärkeä tarina, joka hukkuu rakastettujen suomihittien puolivillaisien uusintaversioiden sekaan.

Elokuvan soundtrackilla on toistakymmentä kappaletta, joista onneksi muutama on taipunut musiikkielokuvan muotiin kivuttomasti. Modernisoitu versio Joka päivä ja joka ikinen yö -kappaleesta toimii tyttöryhmän esittämänä kuin rasvattu, ja Fay Eskin tulkitsee Yön Rakkaus on lumivalkoinen -voimaballadia kauniin herkästi. Leffan tunnusbiisiksi noussut Jos sä tahdot niin on myös vallan kaunis rakkauslaulu. Taneli Mäkelän vetämä rento ja miehinen versio Tiktakin Heilutaan -kappaleesta on sekin hauska ralli.

Elokuvan näytteleminen on jopa suomielokuvan mittapuulla huonoa, joskin kaunisääninen Elli Vallinoja pitää näyttelijäensemblen vedenpinnan yläpuolella, ja Jenni Hakala on rempseänä hoitsuna kerta kaikkiaan riemastuttava. Pääosapoju Chike Ohanwen yritys on kova, mutta valitettavasti suoritus jää kovin latteaksi ja miehen kestovirne alkaa nopeasti ärsyttää.

Parituntisen leffan alkupuolisko, johon myös kaikki puisevimmat musiikkinumerot on sullottu, on huonointa kotimaista elokuvaa pitkään aikaan. Myötähäpeän puistatuksia tulee usein, ja välillä tekee mieli luovuttaa ja julistaa tekele täysin kelvottomaksi. Puolivälin tienoilla elokuvan vire muuttuu kuitenkin matalaotsaisemmaksi ja laulunlurituksetkin vaihtuvat huomattavasti siedettävimmiksi, mutta jos elokuva näyttää todelliset kyntensä vasta loppupuoliskolla ja sitä ennen on joutunut istumaan läpi tunnin verran kammottavaa aistiraiskausta, ei sitä järin korkein pistein ole syytä palkita. Lopussa koittava laimea ja keinotekoiselta tuntuva happy ending ei sekään jätä elokuvasta, jolla olisi ollut paljonkin potentiaalia, yhtään sen parempaa jälkimakua.

DVD: FS Filmin koreasti kimaltelevaan pahvikoteloon pakatulla DVD:llä on runsaasti lisämateriaalia. Ohjaaja Neil Hardwickin ja tuottaja Jarkko Hentulan kommenttiraidan lisäksi löytyy trailereita, TV-spotteja, Jipun ja Samuli Edelmannin musiikkivideo, poistettuja kohtauksia, kuvagalleria, materiaalia harjoituksista sekä kaikki elokuvan laulut tekstityksillä varustettuina, eli ns. sing-a-long-versio. Ekstroja on ilahduttavan paljon ja ne ovatkin varsin mielekäs lisä elokuvan kylkiäisiksi. Levyn kuvan- ja äänenlaatu (DTS 6.1 ja Dolby Digital 5.1, kuvaformaattina 2.35:1 anamorfinen laajakuva) ovat molemmat kirkkaita ja selkeitä.

Teksti: © 2010 Kreeta Korhola