Jennifer's Body

Ohjaus Karyn Kusama
Näyttelijät Megan Fox, Amanda Seyfried, Johnny Simmons, Adam Brody, Chris Pratt, Juno Ruddell, Kyle Gallner, Josh Emerson, J.K. Simmons, Amy Sedaris, Cynthia Stevenson
Maa Yhdysvallat
Pituus 107 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Dune Entertainment, Fox Atomic, Hard C ja FS Film.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kehno Jennifer’s Body (2009) sai osakseen huomiota kahdesta syystä. Sen käsikirjoittaneelle uudelle tulokkaalle Diablo Codylle myönnettiin Oscar-patsas Junon (2007) käsikirjoituksesta, mikä kertoo enemmän akatemian alakulosta tai vuoden heikosta sadosta.

Cody, naispuolinen Kevin Smith, yhdistää “tuoreet” ala-astemaiset sanaleikit alatyyliseen huumoriin. Juonessa on läsnä teini-iän taitekohdat. Mukaan kaadetaan viittauksia pop-kulttuuriin. Ne ovat joko elokuvan kontekstissa ironisia tai tekijänsä puolelta ironisia, mutta katsojalle aina korneja.

Toinen tunnettavuustekijä on nuori Megan Fox, josta tuli Transformersien (ensimmäinen osa, jatko-osa) myötä tähti. Hänet on äänestetty maailman kauneimmaksi niissä lehdissä, jotka kuuluvat niihin mediayhtiöihin, jotka ovat hänen uusimpien elokuviensa takana.

Jennifer’s Body on selkeästi Junoa huonompi ja genre-sekoituksena sotkuisempi. Kyse on pikkukaupunkiin sijoittuvasta kauhufilmistä. Hahmot ovat lukiolaisia ja sanailevat kuin komediassa. Rokkibändin keikan jälkeen paha ottaa Jenniferin (Fox), kauneimman tytön, haltuunsa. Bändin pojilla on asian kanssa jotain tekemistä.

Hirviöksi muuttunut Jennifer käyttää ulkoisia avujaan tuhotessaan miehiä, mutta mitään radikaalia, kapinallista, feminististä elokuvaa ei tehdä. Alastomuuskin on pannassa. Tässä on salonkikelpoinen versio niistä b-elokuvista, joita myytiin paljaalla pinnalla — Roger Cormanin mukaan halvimmalla erikoistehosteella, naisen ruumiilla.

Megan Fox on näyttelijänä rajoittunut. Transformereissa hän onnistuu, koska rooli on miessankaria tukeva ja Michael Bay saa ikuistettua hänet filmille pin-up-tyttönä. Jennifer’s Bodyssa Foxin pitäisi olla sen vetovoima. Strategisten mittojen lisäksi häneltä ei löydy luontaista karismaa, joka tekisi syöjättären roolista uskottavan.

Painajainen sieluja syövästä seireenistä ei toteudu. Nyt se katsoo kuolleena silmiin. Seuraavassa kohtauksessa se osoittaa itseriittoisen sarjakuvadialogin kautta olevansa tyhmä kuin saapas, koska tämä on huumoria. Sitten tapetaan, koska hirviön suhde vereen on kuin narkkarin kamaan.

Tarina on kerrottu takautuvasti Jenniferin parhaan ystävän Needyn (Amanda Seyfried) perspektiivistä. Hän muistelee “mennyttä” lukittuna mielisairaalaan. Tyttöjen välillä on latentti homoseksuaalinen suhde, jonka dominoivan luonteen — Jennifer käskee, Needy tottelee — kyseenalaistaa usein Needyn poikaystävä Chip (Johnny Simmons). Suhde tuntuu Junon ylijäämältä.

Elokuva alkaa löysällä mukaelmalla Jean-Paul Sartren klassikkohokemasta, kuinka helvetti on toiset ihmiset, mikä on tässä kääntynyt muotoon, kuinka helvetti on teinityttö. Mutta tämä on vain eklektisen sotkun yksi säie. Pidemmälle mietittyä filosofiaa ei löydy, mikä on myös hyvä juttu. Nyt on säästytty girl power -poseeraukselta.

Jennifer’s Body on tylsä kierrätys. Uusista vastaavista tapauksista — nykypäivään ankkuroitu genretietoinen ristisiitos kauhua ja komediaa — Zombieland (2009) on valovuosia edellä. Jos haluaa klassikon, jonka maailma on lukiolaisten ja jossa pääosassa on tyttö, on syytä palata Brian De Palman Carrieen (1976).

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen

DVD: FS Filmin DVD-julkaisu on teknisesti hyvää tasoa, mutta ei tarjoa juuri mitään lisämateriaaleja. Kuvaformaattina on tavanomainen 1.85:1 anamorfinen laajakuva ja ääniraitana on DD 5.1. Ainoa lisämateriaali on n. 13 minuuttia kestävä nippu poistettuja kohtauksia. DVD-levy sisältää digitaalisen kopion elokuvasta, jonka voit siirtää omalle koneellesi.

DVD-teksti: © 2010 Antti Honkala