Imaginarium of Doctor Parnassus

Ohjaus Terry Gilliam
Näyttelijät Christopher Plummer, Lily Cole, Johnny Depp, Heath Ledger, Jude Law, Colin Farrell, Tom Waits
Maa Iso-Britannia / Kanada / Ranska
Pituus 124 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Infinity Features Entertainment, Poo Poo Pictures, Davis-Films, Grosvenor Park Productions, Parnassus Productions ja Sony Pictures Entertainment.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

Blu-ray

Mielikuvituksensa kanssa hyvissä väleissä olevan ohjaaja-käsikirjoittaja Terry Gilliamin edellisestä onnistumisesta – Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa (1998) tai toisille 12 Apinaa (1995) – on kulunut yli vuosikymmen. Kuluvaa on leimannut etenkin Don Quijote -projektin kariutuminen lukuisiin onnettomuuksiin. Aiheesta kertova dokumentti Lost in La Mancha on uutuuden taustaksikin suositeltavaa katsottavaa.

Monty Pythonin visuaaleista aikanaan vastannut Gilliam on tullut tunnettuksi eksentrisistä fantasiatodellisuuksistaan ja niitä saattavasta pessimistisestä ihmiskuvasta. Molemmat ovat läsnä vahvasti alkavassa fantasiadraamassa The Imaginarium of Doctor Parnassus, jonka kalsea ja misantrooppinen Lontoo muodostuu vakuuttavasti ohjaajan tunnusmerkillisen kalansilmäobjektiivin läpi, päihtyneiden lontoolaisten alaluokkaisen aggressiivisuuden keskellä ja onnistuneen äänisuunnittelun vuoksi.

Tarina kertoo faustilaisen sopimuksen tehneestä mystikosta Tohtori Parnassus (mainio Christopher Plummer) ja tämän kiertävästä teatteriseurueesta. Ajat ovat kovat, valittaa Parnassus, eikä kukaan viitsi enää kuunnella hänen tarinoitaan. Munkkina vuosisatoja sitten aloittanut Tohtori uskoo, että maailman kosminen tasapaino säilyy vain, jos joku resitoi ikiaikaisia tarinoita.

Seurueen pyörillä liikkuvaan teatterilavaan kuuluu sen todellinen attraktio, peili, jonka kautta kuulijat houkutellaan yksi kerrallaan oman alitajuntansa versioon ihmiskunnan arkkityyppisistä tarinoista. Tohtorin mieli toimii välittäjänä.

Parnassuksen synkkä menneisyys varjostaa kuitenkin nykyisyyttä. Ikuisen elämänsä vastineeksi hän on luvannut tyttärensä (Lily Cole) Paholaiselle tämän kuusitoistavuotissyntymäpäivänä. Epäsuosioon vajonneen seurueen jäseniin kuuluvat pian kuusitoista täyttävän tyttären lisäksi tyttöön ihastunut Anton (Andrew Garfield) ja Tohtorin pienikokoinen apuri Percy (Verne Troyer).

Leikkisä Paholainen (Tom Waits) ehdottaa Parnassukselle yllättäen vielä viimeistä vetoa: ensimmäinen peilimaailman houkutuksilla viiteen sieluun päässyt voittaa tyttären omakseen. Epätoivoinen Parnassus saa hankkeelleen uutta toivoa, kun teatterijoukoon littyy seurueen sillan alta hirrestä puolikuolleena löytämä keikari Tony (Heath Ledger), joka kärsii muistinmenetyksestä. Anton ja Tony kisailevat pian hekin tyttären suosiosta.

Ledgerin kuolema kesken kuvausten ja Gilliamin omat taistelut Hollywood-arvoista itsenäisenä tarinankertojana muodostavat kiehtovia lisätasoja elokuvalle. Ohjaaja-käsikirjoittaja itse vertautuu vahvasti Parnassuksen hahmoon. Luulen, että ilman päätähden kuolemaa Gilliamilla olisi ollut käsissään hieno teos.

Nyt sen lukuisia aineksia – osa niistä Ledgerin kuoleman jälkeen sepitettyjä – yhdistelevä käsikirjoitus kuitenkin silppoutuu liiaksi, ja tämäkin metaviittaus on vain yksi kuriositeetti muiden joukossa. Tuloksena on sekamelska, jossa kaikkea on liikaa.

Gilliamille on nostettava hattua psykologisesti inspiroituneesta ratkaisusta nostaa kolme miestähteä (Johnny Depp, Jude Law ja Colin Farrell) paikkaamaan Ledgerin poissaoloa peilimaailman fantasiajaksoissa. Ratkaisu toimii olosuhteet huomioontottaen hyvin, vaikkei hahmon lopullinen metamorfoosi olekaan kovin saumaton.

Ledgerin oli epäilemättä tarkoitus rakentaa roolistaan elokuvan mittainen kokonaisuus, mutta nyt muutos on kriittisellä kohtaa epäjatkuva. Ledgerin viimeiseksi jäänyt rooli tuntuu keskeneräiseltä. Tälläkin ajatuksella on toki oma viehätyksensä.

Gilliamin ominta alaa olleet mahtavat pienoismallit on Imaginaariumissa korvattu surrealistisilla 3D-mallinnuksilla, jotka eivät pääse vanhojen omaperäiselle tasolle. Jotkin näyistä ovat silti kutkuttavia.

Tom Waitsin ja Christopher Plummerin yhteiset kohtaukset ovat elokuvan riittämätön selkäranka.

Katsomiskokemuksena The Imaginarium of Doctor Parnassus on epätyydyttävä, mutta lähes kuin ylemmästä johdatuksesta se heijastelee Gilliamin kuvaa tarinankertomisen perinteen kuihtumisesta. Lopussa jopa piru tuntee sympatiaa epäonnista ohjaajaa kohtaan.

Teksti: © 2010 Aleksi Salonen

Blu-ray: Kuten Sonyn Blu-ray-julkaisut yleensäkin, myös tällä kertaa tekninen laatu on korkea. Kuvaformaattina on anamorfinen 1.85:1 -laajakuva. Ääniraitana Dolby Digital 5.1.

Lisämateriaaleja löytyy runsaasti. Merkittävin ja antoisin levyn ekstroista on Terry Gilliamin kommenttiraita. Tällä kertaa kommenttiraita on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Kommenttiraidan kyytipoikana on muutaman minuutin mittainen filmipätkä, jolla ohjaaja esittelee elokuvan katsojalle.

Levyllä on poikkeuksellisesti vain yksi poistettu kohtaus, mutta kohtaus on myös poikkeuksellisen pitkä, lähes viisiminuuttinen. Mukana on myös kahdeksan minidokumenttia elokuvanteon eri vaiheista. Pituutta dokkareilla on noin 40 minuuttia. Kolmeminuuttinen Heath Ledgerin “haastattelu” on lievä pettymys, se on itse asiassa ääninauha erään haastattelun pätkistä.

Blu-ray-teksti: © 2010 Antti Honkala