Mies hakee oikeutusta koiransa kuolemalle, veteraani Brian Cox kannattelee vähäeleistä draamaa.
Veteraani Brian Cox kannattelee Jack Ketchumin (aka. Dallas Mayr) romaaniin perustuvaa elokuvaa Hyvitys (2008). Näyttelijän suoritus palkittiin Sitges-festivaalilla, eikä syyttä: kostokierteessä pyörivä Avery Ludlow rakentuu uskottavaksi hahmoksi keskellä uskomattomia tapahtumia.
Yksin hiljaisen tuppukylän laitamilla asuva Ludlow saa seuraa uskollisesta koirastaan, Redistä. Se on lahja edesmenneeltä vaimolta. 14-vuotias elämänkumppani saa yllättäen surmansa, kun pahansuopa poikakolmikko yllättää Ludlow’n kalasta. Ryöstöltä vaikuttava tilanne onkin vain kiusantekoa: poikien isä McCormack (Tom Sizemore) on kylän uusrikas pohatta, joten rahasta ei ole pulaa.
Veljeksistä toinen, Danny (Noel Fisher) ampuu Redin kiväärillään. Toinen veli (Kyle Gallner) katsoo vierestä voiden pahoin. Kolmas poika, työttömän timpurin (Robert Englund) poika Pete (Shiloh Fernandez) nauraa räkäisesti päälle. Ludlow murtuu, varsinkin kun teolle ei löydy mitään rationaalista syytä.
Hän yrittää hakea oikeutta veljesten isältä, joka suhtautuu tapahtuneeseen välinpitämättömästi ja puolustelee poikiaan. Ludlow ei luovuta, vaan vie asiaa pidemmälle. Käy ilmi, että oikeudessa tuomio eläimen surmaamisesta vertautuu näpistykseen. Juridinen prosessi on muutenkin raskas, kun kaikki tuntuvat kaivavan elantonsa McCormackin taskusta.
Ludlow’n matka kärjistyy väistämättömään välienselvittelyyn, jonka täydellinen antiklimaattisuus alleviivaa tilanteen toivottomuutta. Kun vastassa on poissaolevan diktaattori-isänsä huonosti kasvattama alaikäinen, ei voittajaa voi löytyä. Katsoja huomaa toivovansa pojalle rangaistusta — kun se tulee, on reaktio sittenkin inho.
Hyvitys ei kansitekstistä huolimatta kerro “koston kierteestä”. Kuva asetta pitelevästä Ludlow’sta antaa väärän kuvan, johdattelee trilleriin, jota ei ole. Hyvitys on henkilödraama, kuvaus epäonnisten tapahtumien kolhimasta miehestä. Vähäpuheisen, suoraselkäisen amerikkalaisen miehen myytti aukeaa kuin matopurkki, jonka sisältä löytyy silmitön tragedia.
Pieni budjetti näkyy sivuosien vaihtelevissa näyttelijäsuorituksissa ja paikoin halvahkossa ulkoasussa. Suurin ongelma on silti sama kuin Ketchumin romaanissa: siinä missä Ludlow’n hahmoon syvennytään kattavasti, jää McCormackin klaani vaille pohjustusta. Isän ja suvun historiaan viitataan ylimalkaisesti ja hiukan kömpelösti. Jos tähän puoleen olisi panostettu laajemmin, nousisi tapahtumien ytimessä jylläävä luokka-asetelma paremmin esille.
Puutteineenkin kahden ohjaajan (norjalainen Trygve Allister Diesen ja amerikkalainen Lucky McKee) yhteispeli on silti puhdasta, toimivaa draamaa. Yksinkertaisen vastakkainasettelun varaan pingottuva tarina koskettaa, turhauttaa ja lopulta palkitsee. Eikä väkivallalla mässäillä, vaikka taustalla on väkivaltaisista kauhuromaaneistaan parhaiten tunnettu kirjailija.
Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA