How to Lose Friends & Alienate People

Ohjaus Robert B. Weide
Näyttelijät Simon Pegg, Kirsten Dunst, Megan Fox, Gillian Anderson, Jeff Bridges, Danny Huston
Maa Iso-Britannia
Pituus 110 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Number 9 Films, Film4, Intandem Films, Aramid Entertainment Fund, Lipsync Productions, UK Film Council, Sandrew Metronome Distribution

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Simon Pegg on ehdottomasti varmistanut paikkansa nykypäivän komediaelokuvissa. Elokuvien kuten Shaun of the Dead (2004) ja viimeistään uuden Star Trek -kassamagneetin (2009) myötä tutuksi tulleessa näyttelijässä on jotakin perustavan koomista, joka tuntuu välittyvän ilman erityistä yrittämistä. Tämä lähtökohta antaa myös Peggin tähdittämille komedioille mahdollisuuden pelata varman päälle ja tuottaa lopputuloksena mukavia, helppoja ja lämminhenkisen hauskoja elokuvia. How to Lose Friends & Alienate People on juuri tällainen elokuva: mutkaton ja lämminhenkinen komediapala.

Ohjaajana lähinnä tv-sarjoissa aiemmin kunnostautunut Robert B. Weide antaa tilaa sekä näyttelijöiden välittämille pienille nyansseille että vasten kasvoja räjähtävälle tilannekomedialle, jossa alapään vitsit voivat olla osana kepeää romanttista komediaa. Muutoin ohjaus on perushuttua. Perustavaraa on myös Peter Straughanin valkokankaalle sovittama Toby Youngin elämänkerralliseen teokseen perustuva tarina, jossa brittiläinen törkyjournalisti Sidney Young (Pegg) saa elämänsä mahdollisuuden soluttautua elokuvatähtien ihmeelliseen maailmaan. Uusi työ Sharp’s-aikakausilehdessä ei kuitenkaan suju aivan Youngin suunnitelmien mukaan ja lopulta mies joutuu punnitsemaan kuinka pitkälle hän on valmis menemään tähtien ja pr-ihmisten nuoleskelussa saavuttaakseen haaveensa punaisista matoista ja vip-vieraslistoista. Young ihastuu New Yorkissa sekä kiiltokuvankauniiseen nousevaan tähtöseen Sophie Maesiin (Megan Fox) että kollegaansa Alison Olseniin (Kirsten Dunst), joka haaveilee kirjailijan urasta.

How to Lose Friends & Alienate People on kerännyt yhteen mukavan kokoelman laajalti tunnettuja näyttelijöitä. Parhaassa nosteessa on jokapojan päiväunelma Megan Fox ( Transformers, 2007), joka asetetaan tässäkin elokuvassa korostetusti ihailevan katseen alle. Foxin keikistely uima-altaassa toimii alleviivatusti viittauksena Federico Fellinin La dolce vita (1960) -elokuvaan ja sen suihkulähdekohtaukseen. Simon Pegg ja Kirsten Dunst (Marie Antoinette , 2006) muodostavat yllättävän suloisen romanttisen parin, joiden välinen kemia korostaa edelleen koko elokuvan mutkatonta ja hellyttävää luonnetta. Gillian ”Scully” Anderson (The X Files: I Want to Believe, 2008) ja Danny Huston (X-Men Origins: Wolverine, 2009) hoitavat leiviskänsä ensimmäinen nuivana pr-naisena ja toinen leffan pahiksena varmasti, mutta tylsästi. Jeff Bridges (Iron Man, 2008) taasen onnistuu olemuksellaan vakuuttavasti täyttämään Sharp’s-lehden päätoimittajan Clayton Hardingin suuret saappaat.

Kaiken kaikkiaan How to Lose Friends & Alienate People lunastaa paikkansa mukavien romanttisten komedioiden jatkumossa. Komedialliset efektit onnistuvat säilyttämään perusvireen ja parissa kohtaa nauru voi yltyä äänekkääksikin. Kaikilla on kivaa, ketään ei yltiöpäisesti provosoida. Eräällä tapaa ollaan kuitenkin sekä vitsien että juonenkäänteiden suhteen siinä määrin elokuvan easy listening -osastolla, että vastaavia elokuvia mahtuu hyllylle liian suuri liuta, jotta How to Lose Friends & Alienate People jäisi pysyvästi mieleen. Nähtäväksi jää malttaako Simon Pegg jatkossa haastaa itseään enemmän vai pitäytyykö miekkonen vastaavanlaisissa helpoissa ja leppoisissa projekteissa, joille markkinoita toki tuntuu riittävän.

DVD: Sandrew Metronomen julkaisussa kuvaformaattina toimii anamorfinen 1.85:1 laajakuva. Kuvanlaatu on paikoin hieman epäselvä ja värien kontrastit melko korostuneet. Mihinkään perustavanlaatuisiin tai kovin karkeisiin häiriöihin katsoessa ei kuitenkaan kiinnitä huomiota ja värimaailmakin sopii sinällään elokuvajournalismista ja tähtien ihannoinnista kertovaan tarinaan. Ääniraitoina valittavana ovat perushyvät Dolby digital 5.1 ja DTS 5.1, jotka toistavat moitteettomasti varman päälle pelattua soundtrackia.

DVD:n ekstrat ovat jollain tapaa pettymys ja gag reel suorastaan hämmästyttävän tylsä ottaen huomioon kaiken katsojalle elokuvasta välittyvän huumorin. Mukana on myös kokoelma tv-spotteja ja ylipitkä traileri sekä poistettuja kohtauksia, jotka eivät tarjoa mitään uutta juuri nähtyyn elokuvaan. Ohjaaja Robert B. Weiden ja Simon Peggin kommenttiraita on ihan mukavaa jutustelua, joka osoittaa tekijöiden tuttavallisen ja maanläheisen suhtautumisen sekä toisiinsa että esitettävään tuotokseen. Symppis ohjaaja kertoo muun muassa tarjoutuneensa ohjaaman alusvaatteisillaan samoin nimettömissään elokuvassa esiintyvää Megan Foxia.

Teksti © 2009 Marjo Eskola