Hassut hurjat hirviöt

Where the Wild Things Are (2009)

| DVD
  • 4

Maurice Sendakin satukirjaan perustuva alakuloinen seikkailu ei ole lastenelokuva, vaan elokuva lapsuudesta.

Anton Vanha-Majamaa
julkaistu 2010-08-26 / päivitetty 27.10. klo 09:09

KUVA 4

James Gandolfini ja Max Records
James Gandolfini ja Max Records 

KUVA 3

Max Records ja Catherine O'Hara
Max Records ja Catherine O'Hara 

KUVA 2

Max Records ja Catherine O'Hara
Max Records ja Catherine O'Hara 

KUVA 1

Max Records ja Catherine Keener
Max Records ja Catherine Keener 

Hassut hurjat hirviöt

Ohjaus Spike Jonze
Näyttelijät Max Records, Catherine Keener, Mark Ruffalo, James Gandolfini, Lauren Ambrose, Catherine O’Hara, Chris Cooper, Forest Whitaker, Paula Dano ja Michael Berry Jr.
Maa Yhdysvallat
Pituus 103 min
Ikäraja 7 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©
  • Kuva 3
  • Ääni 4
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Hassut hurjat hirviöt

Max on kymmenvuotias, hiukan yksinäinen poika. Isosiskonsa (Pepita Emmerichs) ja yksinhuoltajaäitinsä (Catherine Keener) väliseen tyhjiöön putoava nuori pakenee arjessaan omiin mielikuvitusleikkeihinsä ja kärsii, kun ei aina saa huomiota. Kun äiti tuo kotiin uuden miesystävänsä (Mark Ruffalo), saa Max tarpeekseen ja karkaa kotoa. Lähimetsän läpi poika löytää tiensä purjeveneelle joka vie tämän kaukaiselle saarelle. Sitä asuttavat suuret karvaiset otukset.

Maurice Sendakin lastenkirjaan perustuva Hassut hurjat hirviöt on ohjaaja Spike Jonzen ensimmäinen elokuva seitsemään vuoteen. Niin kauan on vierähtänyt loistavasta Adaptationista.

Huhu kertoo, että studio oli niin pettynyt Jonzen ensimmäiseen versioon, että uhkasivat tätä potkuilla. Ohjaaja sai kuitenkin tilaisuuden tehdä elokuvaan parannuksia, ja toinen näkemys lopulta mahtui seulasta läpi. Studiopomojen närkästys on helppo ymmärtää, sillä nykyiselläänkään Hassut hurjat hirviöt ei ole maailman helpoin elokuva. Eikä ainakaan mikään pienten lasten pätkä. Tarina on yllättävän tummasävyinen, eivätkä saaren asukitkaan niin hassuja kuin nimi antaisi olettaa.

Synkät hetket ovat kuitenkin pakon sanelemia, kun suurennuslasin alla on pojan pakeneminen oman minuutensa “hurjalle” puolelle. Freudilaisessa sadussa Maxin alitajunta ilmenee hirviöinä, joista kukin ilmentää jotakin tämän luonteenpiirrettä tai pelkoa. Sendak itse karrikoi hahmot omien sukulaistensa mukaan, tällaisina hän itse näki heidät pienenä lapsena. Nimetkin tulivat lähipiiristä.

Jonze on sisäistänyt pohjatekstistä olennaisimman, mutta rakentanut elokuvansa ihailtavan omaehtoisesti. Kuvakieli ammentaa Michel Gondryn kaltaisten hörhöjen kotikutoisesta tyylistä, mutta risteyttää siihen surrealistisia elementtejä. Hirviöiden valtakunta on mielivaltainen yhdistelmä kivisiä rantakarikkoja, tiheää aarniometsää ja porottavaa autiomaata. Miljöö vaihtuu Maxin oman mielen mukaan, aika ja fysiikan lait menettävät merkityksensä. Koko ikuisuudelta tuntuva matka taittuu ennen illallispöytään istumista.

Yksinäisyyttä ja erilaisuutta on harvoin elokuvassa käsitelty näin kauniisti. Elokuva ei pelkää lausua vaikeita asioita ääneen, ja kohtaukset, jotka usein ovat pelottavia ja ahdistaviakin, osuvat kenen tahansa sellaisen tunneytimeen, joka muistaa millaista on itse olla lapsi. Ohjaajan sanoin: Tämä ei ole lastenelokuva, vaan elokuva lapsuudesta.

Trailereissa kuultu Arcade Firen Wake Up ei soi elokuvassa. Koko ääniraita on Yeah Yeah Yeahsin solistin, Karen O:n käsialaa. Hirviöiden ääninä kuullaan mm. James Gandolfinia, Catherine O’Haraa, Paul Danoa ja Forest Whitakeria. Elokuvaa kantaa kuitenkin harteillaan nuori Max Records, jonka suoritus on intiimi ja persoonallinen.

Hirviöiden toteutuksessa ei ole juuri turvauduttu CGI:hin, vaan otukset ovat oikeita jättiläisiä. Hahmoista on onnistuttu tekemään hätkähdyttävän ilmeikkäitä ja persoonallisia, ja näyttelijöiden ilmaisu on vahvaa paksun karvareuhkankin alta. Kasvojen kohdalla tietokoneita on hyödynnetty, mutta sitä ei elokuvasta huomaa.

K7-ikäraja on lähinnä viitteellinen: nuorimmat katsojat eivät välttämättä saa Jonzen visiosta paljoakaan irti. Ehkä olennaisen tajutakseen täytyy itse olla jo lapsuutensa ohittanut. Ehkä tarina avautuu vasta kun sitä reflektoi omaan elämäänsä. Ja miksipä ei Maxin matka toimisi allegoriana myöhemmän iän irtiotoillekin? Tokkopa moni ihminen aikuisiälläkään on niin eheä, etteikö se hirviö aika ajoin nostaisi päätään.

DVD: Warner Brosin julkaiseman DVD:n kuva (anamorfinen 2.40:1-laajakuva) ei ole paras mahdollinen. Kalsea väripaletti toistuu moitteetta, mutta kuva kaipaisi lisätarkkuutta ja pikselöityy erityisesti toimintakohtauksissa. Ääniraidassa (DD 5.1) ei ole moitittavaa.

Lisämateriaalina on trailerien lisäksi muutama lyhyt kooste kuvauspaikoilta. Pätkät eivät sinänsä avaa elokuvaa, mutta antavat sentään jonkinlaista kuvaa filminteossa vallinneesta yhteishengestä.

Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa

Seuraa meitä

PINNALLA

Cruella

| 28.05.

De Vil verhoutuu Westwoodiin: ikoninen Disney-pahis saa piristävän synkän ja provokatiivisen punk rock-käsittelyn.

Lue lisää »

Army of One

| 10.05.

Kirveen ja jousen kanssa hurjana ramboilevaa Ellen Hollmania et halua korvessa kohdata.

Lue lisää »

Kuka pelkää puudelia

| 23.05.

Infantiili ihmissusianimaatio kaipaa vähemmän Boltia ja enemmän Larry Talbotia.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Army of One

| 10.05.

Kirveen ja jousen kanssa hurjana ramboilevaa Ellen Hollmania et halua korvessa kohdata.

Lue lisää »

Kuka pelkää puudelia

| 23.05.

Infantiili ihmissusianimaatio kaipaa vähemmän Boltia ja enemmän Larry Talbotia.

Lue lisää »

Cruella

| 28.05.

De Vil verhoutuu Westwoodiin: ikoninen Disney-pahis saa piristävän synkän ja provokatiivisen punk rock-käsittelyn.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

After We Collided

| DVD | 03.05.

Nuorten aikuisten Fifty Shades of Greyssä tapellaan ja nussitaan, mutta mitään ei tapahdu.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Luetuimmat – 12KK

Caleb Landry Jones ja Henry Hughes

The Outpost Lue arvio »

Gerard Butler

Greenland Lue arvio »

Russell Crowe

Rattiraivo Lue arvio »

Gugu Mbatha-Raw ja Gemma Arterton

Kesämaa Lue arvio »

Devin France

Wendy Lue arvio »

Inja Zalta, Emilia Ares ja Ronen Rubinstein

Follow Me Lue arvio »

Josephine Langford ja Hero Fiennes Tiffin

After We Collided Lue arvio »

Ellen Hollman

Army of One Lue arvio »

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2021
ISSN 1798-7202