Happy Hour

Ohjaus Mike Bencivenga
Näyttelijät Anthony LaPaglia, Caroleen Feeney, Eric Stoltz, Robert Vaughn
Maa Yhdysvallat
Pituus 93 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2003/2010 Davis Entertainment Filmworks, O'Hara/Klein ja Atlantic Film.

Etsi CDONista

• Kuva 2
• Ääni 2
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Vuonna 2003 valmistunut Happy Hour on juoppotarina, jota verrataan kansiteksteissä mainioon Leaving Las Vegasiin. Yhtymäkohtana pidetään Anthony LaPaglian keskeistä roolisuoritusta, joka ei kuitenkaan saavuta samanlaista vimmaa kuin Nicolas Cagen vastaava.

Tulley (LaPaglia) on pullon pohjalla römyävä mainostoimiston editori. Aamut illat ryyppäävä mies on paininut esikoisromaaninsa kanssa 17 vuotta, kynä takkuaa eikä viina saa runosuonta sykkimään. Baarissa Tulley törmää kauniiseen Natalieen (Caroleen Feeney) ja rakastuu. Kuviossa on mukana myös miehen paras kaveri, samassa firmassa sieluaan huoraava Levine (Eric Stoltz).

Jatkuva pämppäys enteilee käännettä joka pian konkretisoituu, kun Tulley huomaa tekevänsä kuolemaa. Elinsiirto saattaisi miehen pelastaa, mutta siihen päästäkseen täytyy luopua pullosta. Tehtävä ei ole helppo, vaikka Natalie ja Levine tarjoavat tukea.

Käsikirjoitus ei tarjoa suuria yllätyksiä, ja elokuva nojaa vahvasti LaPaglian työhön. Mies istuu alkoholisoituneen kirjailijan rooliin hyvin, mutta suoritus jää aavistuksen ulkokohtaiseksi. Vaikutelmaa lisää viinankäytön jatkuva korostaminen: dialogi alleviivaa aivan turhaan sitä, kuinka nyt juodaan epäterveellisen paljon, vaikka kunto ei loppuillastakaan ole sen kummempi kuin kenellä tahansa keskivertoskribentillä. Tai kriitikolla.

Alkoholismin kautta raapaistaan menneisyyden haavoja, jotka ovat nykytilaan johtaneet. Mukana on isä, menestynyt bisnesmies joka ei osaa olla ylpeä pojastaan ja myös näyttää sen. Isä-poika -suhde jää kuitenkin ilmaan heitetyksi probleemiksi, johon ei juuri jakseta syventyä.

Mitään Hunter S. Thompsonia ei päähenkilöstä saa tekemälläkään, ja Happy Hour jääkin vähän persoonattomaksi juoppotarinaksi. Sinänsä sympaattinen elokuva ei erotu massasta, vaikka Stoltz ja Feeney tukevat sivuosissa luontevasti.

DVD: Atlantic Filmin julkaiseman DVD:n kuva (anamorfinen 16:9 -laajakuva) on pehmeä ja vilisee virheitä. Ääni (DD 2.0) ei ole sen laadukkaampi ja volyymi heittelee paikoin häiritsevästi.

Lisänä vain traileri.

Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa