Vahvojen draamojen (Sovitus, Ylpeys ja ennakkoluulo, The Soloist) osaajana tunnetulla Joe Wrightilla on näköjään myös leikkisä puolensa. Hänen ohjaamansa Hanna on persoonallinen, koukuttava ja tyylikäs toimintatrilleri, omassa genressään häikäisevä valioyksilö ja yksi vuoden parhaista elokuvista.

Se on menevä toimintaelokuva, jossa on runsaasti dramaattisia elementtejä, huumoria ja hitunen satumaailmaakin. Elokuvan kiinnostavuus ei synny kuitenkaan vauhdista sen enempää kuin rinnastuksista Grimmin satuihinkaan, vaan mysteeristä, joka ympäröi elokuvan herkkää keskipistettä, Hannaa.

Hanna (Saoirse Ronan) on nuori tyttö, joka on asunut koko elämänsä Suomen metsissä harjoitellen selviytymistaitoja, taistelulajeja ja aseiden käyttöä isänsä (Eric Bana), entisen CIA-agentin kanssa. Katsojalle koulutuksen syyt pysyvät pitkään arvoituksena.

16-vuotiaana Hanna ilmoittaa isälleen olevansa valmis. Isä kysyy: ”Oletko varma? Joko sinä tapat hänet tai hän tappaa sinut.” Hanna nyökkää.

Tästä alkaa vauhdikas tapahtumien ketju, jossa Hanna lähtee jahtaamaan tarinan roistoa, häikäilemätöntä CIA-agentti Marissa Wiegleriä (Cate Blanchett), joka oli aikoinaan vastuussa Hannan äidin kuolemasta. Wiegler haluaa vastaavasti käsiinsä Hannan ja hänen isänsä, ja lähettää heidän peräänsä liudan kätyreitään. Jonkun on kuoltava ennen kuin tarina saa päätöksensä.

Hanna on erinomaisesti kerrottu tarina. Wright kuljettaa sujuvasti kahta tarinaa rinnakkain: Hannan kulkua Marokosta kohti Berliiniä, ja vuoroin hänen isänsä matkantekoa kohti Berliiniä, jossa kaksikon on määrä lopulta tavata. Lisäksi mukana on Marissa Wieglerin ja hänen roistojensa puoli tarinasta, ja Hannan tutustuminen todelliseen maailmaan, joka esittäytyy hänelle yhtä ihmeellisenä satumaailmana kuin ne Grimmin sadut, joita hän on koko lapsuutensa lukenut.

Näin laajalla rintamalla etenevä tarina voisi helposti tuntua sirpaleiselta, mutta Wright hallitsee moniajonsa mestarillisesti. Juoni on liikkeessä jatkuvasti, rytmi tuntuu miellyttävältä ja tietoa sirotellaan kutkuttavasti.

Elokuva on myös visuaalisesti poikkeuksellisen kiehtova. Pitkien otosten ja omaperäisten kuvakulmien ystävänä tunnettu Wright yhdistää voimansa kuvaaja Alwin H. Kuchlerin ja leikkaaja Paul Tothillin kanssa. Lopputuloksessa ei tällä kertaa nähdä yhtä pitkiä kamera-ajoja kuin esim. Sovituksessa, vaan nyt pääosaan nousee raivokas leikkaustyö, joka antaa kohtauksille paikoin huiman rytmin.

Kun visuaalisuuteen yhdistetään vielä adrenaliinin täyteinen The Chemical Brothersin soundtrack, puhutaan kokonaisvaltaisesta audiovisuaalisesta nautinnosta.

Kuitenkin Hannan suurin vahvuus on sen pääosanäyttelijässä. Tuolloin 16-vuotias Saoirse Ronan on nuoresta iästään huolimatta uskomattoman monipuolinen ja ilmaisuvoimainen näyttelijätär. Hän on pääosassa vaikuttava, suorastaan häikäisevä. Hänen roolisuorituksessaan ei ole jälkeäkään siitä ulkokohtaisuudesta ja itsetietoisuudesta, jotka yleensä leimaavat tuon ikäluokan näyttelijöiden (esim. Emma Watson, Dakota Fanning) roolisuorituksia. Hannan roolisuoritus nostaa Saoirse Ronanin oman sukupolvensa suurimmaksi tulevaisuudenlupaukseksi.

Blu-ray: Sonyn julkaisussa on 1080 p. 2.40:1 -anamorfinen laajakuva, ja ääniraitana on Dolby Digital 5.1.

Lisämateriaalit:

• Ohjaaja Joe Wrightin kommenttiraita
• Vaihtoehtoinen loppu
• Poistettuja kohtauksia
• Kohtauksen anatomia: The escape from camp G

Teksti: © 2011 Antti Honkala