Genova

Ohjaus Michael Winterbottom
Näyttelijät Colin Firth, Willa Holland, Perla Haney-Jardine, Catherine Keener, Hope Davis
Maa Iso-Britannia
Pituus 94 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Revolution Films, Aramid Entertainment Fund, Film4, Moviola Film och Television AB, Sandrew Metronome

Hanki omaksi

• Kuva 2
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Genovan voidaan lähtökohtaisesti katsoa edustavan paitsi jonkinlaista valtavirtaa festivaalielokuvien henkilökohtaisilta vaikuttavien draamojen joukossa myös Colin Firthin uutena yrityksenä karistaa pukudraaman leima. Toisille Genova kenties edustaa tavallisinta tv-elokuvaa, jonka pariin saattaa tylsänä lauantaipäivänä eksyä. Ennakkoluuloja tai ei, Genovan tarina vaikuttaa etäisesti tutulta. Laurence Coriatin (Me Without You, 2001) ja Michael Winterbottomin käsikirjoittaman elokuvan juoni keskittyy seuraamaan äidin kuolemasta toipuvan ydinperheen: Joen (Colin Firth) ja hänen kahden tyttärensä Kellyn (Willa Holland) ja Maryn (Perla Haney-Jardine) selviytymistä. Kun Joe saa opettajan paikan italialaisesta yliopistosta avautuu kolmikolle tilaisuus parannella henkisiä haavojaan uudessa ympäristössä, johon asettumista Joen opiskeluaikojen ystävä Barbara (Catherine Keener) avittaa. Tarina pyörii pitkälti perusrutiinien ympärillä, mutta nostaa kuluessaan esiin aikuistumisen ja teinikapinan sekä syyllisyyden teemoja. Lisämaustetta tuo Marylle ilmestyvän äidin (Hope Davis) seesteinen hahmo, joka kuitenkin tuntuu enteilevän pahaa.

Ohjaaja Michael Winterbottom, joka tunnetaan elokuvista kuten 24 Hour Party People (2002) ja Tie Guantanamoon (2006), on jossakin mielessä profiloitunut eräänlaiseen marginaaliin, jossa hän tuntuu mielellään nauttivan kriitikoiden arvostusta sivussa valtavirrasta ja suhteellisen hiljaisena uurastajana työtä tehden. Winterbottomin metodit taasen lähtevän todellisen tilan arvostuksesta ja surumielisyyden välittämiseen varatusta vakavuudesta, jossa elämän realiteetit nostetaan etusijalle.

Kengännauhabudjetilla tehty Genova kätkee taakseen pienen, mutta dynaamisen kuvausryhmän, joka mahdollisti sujuvan liikkumisen kaupungin kapeilla kujilla. Materiaali on täynnä realistisia valon ja varjon kontrasteja sekä piilottamatonta, mutta samalla korostamatonta rosoisuutta. Elokuvan kenties suurin meriitti on sen kyky kuvastaa Genovan kaupunkia tavalla, joka välittää voimakkaan läsnäolon tunnun vieraassa ja hieman pelottavassakin kaupungissa. Vieraan kielen, pimeiden ja virtsalta haisevien kujien, hönkivän kuumuuden ja toisaalta aurinkoisten rantojen ja vanhojen holvikirkkojen tunnelma on ällistyttävän hyvin vangittu kameralla.

Realismin vaikutelmaa tukevat myös näyttelijät, jotka ovat onnistuneet luomaan Genovasta uskottavien hahmojen ja heidän keskinäisten suhteittensa näyttämön. Colin Firth (Mamma Mia!, 2008), Willa Holland ja Perla Haney-Jardine pelaavat paitsi taidokkaasti yhteen kantavat osansa myös yksilöinä. Synecdoche, New York (2008) -elokuvassakin nähtävät Catherine Keener ja Hope Davis jättäytyvät suosiolla täydellisiksi statisteiksi. Nuorille tytöille annettu luottamus maksaa tässä elokuvassa itsensä takaisin kun he muodostavat rooleissaan yllättävän toimivia keskeisiä hahmoja. Erityisesti kovanluokan elokuvassa Kill Bill: Vol. 2 (2004) debyyttinsä tehnyt Perla Haney-Jardine on roolissaan huomattavasti vähemmän ärsyttävä kuin lapsinäyttelijät yleensä.

Genova on elokuva, joka saa kriitikon todella miettimään, mitä hyvältä elokuvalta oikein vaaditaan. Periaatteessa monet arvostettavat piirteet ovat nimittäin täysin paikallaan, mutta silti jokin hienoisesti mättää. Elokuva onnistuu hahmojen henkiin herättämisessä ja tarinan uskottavassa kannattelussa. Samoin kuvallinen ilmaisu sopii osuvasti ympäristön yliöpäistä romantisointia karttavalle teokselle. Myös ilmeisen haettu tunnereaktio on hyvin mahdollinen ainakin sopivan vastaanottavassa katselutilassa. Kenties vaarana onkin sitten tylsistyminen jos elokuvaan ei lähdetä uppoutumaan vakavina ja avoimina eli se olettaa katsojan omaksuvan jo lähtökohtaisesti tietynlaisen olotilan, jossa ei ole tarkoitus viihtyä, vaan vain kadota hetkeksi vieraan arjen harmaaseen dramatiikkaan. Nimenomaan arki ja sen jatkaminen elämää järkyttäneen tapahtuman jälkeen on Genovan keskeinen teema. Mitään tämän koruttomuuden ylittävää kokemusta ei tule odottaa.

DVD: Sandrew Metronomen julkaisun anamorfinen laajakuva kuvasuhteella 2.35:1 ei jokseenkin epätarkalla ja utuisella laadullaan päätä huimaa, mutta elävöittää juuri sellaisena kenties parhaiten elokuvan ja kaupungin henkeä. Äänivalinnat sisältävät vaihtoehdot DD 5.1, 2.0 ja DTS 5.1. Tässä suhteessa kaikki tarpeellinen kuuluu ja erottuu, muttei herätä sen kummempia väristyksiä. Ajoittain kuva ja ääni tuntuvat tosin tavoittelevan melkeinpä dokumentaarista ambienssia. Vähäiset ekstrat ovat jokseenkin mitäänsanomattomat. Lähinnä mukana olevassa haastattelukoosteessa tuntuu olevan jonkinlaista sisältöarvoa.

Teksti © 2009 Marjo Eskola