Gandhi, kuten nimestä voi päätellä, kertoo tarinan suurenmoisesta miehestä, joka halusi vain oikeutta.
Gandhi (1982 Iso-Britania, Intia), kuten nimestä voi päätellä, kertoo tarinan suurenmoisesta miehestä, joka halusi vain oikeutta. Koska elokuva perustuu tosipohjaisiin henkilöihin, ei ole mikään loppukäänteen paljastus sanoa, että elokuvassa Gandhi kuolee ja elokuva kattaa Gandhin elämän opiskeluiden loppumisesta hänen kuolemaansa. Elokuvan alussa selitetään, että olisi mahdotonta kertoa yhdestä ihmisestä kaikki ja siksi elokuva on pyrkii valottamaan vain minkälainen ihminen Gandhi oli ihmisenä. Tavoite saavutetaan kunnialla.
Aikoinaan vuonna 1982 Gandhi voitti Oscareita 12 ehdokkuudesta yhdeksän, saavuttaen vuoden Oscar -magneetti statuksen. Elokuva palkittiin mm. pääosasta, ohjauksesta, kuvauksesta ja jopa parhaasta elokuvasta. Gandhin mahtavan menestyksen innoittamana Attenborough lähtikin kymmenen vuotta myöhemmin rakentamaan henkilökuvaa eräästä toisesta 1900 -luvun suurmiehestä: Charlie Chaplinista. Tulos ei ollut kuitenkaan Gandhin tasoa. Elokuvan aihe oli amerikkalaisille varmasti liian kyseenalainen, vaikka kyseessä onkin amerikkalaisen elokuvan isä. Yksityiselämässään Chaplin oli kuitenkin skandaalilehdistöä kiinnostava ja siihen lisättynä 50 -luvun alun kommunistivainot, niin vanhat kaunat ovat voineet vaikuttaa joihinkin kriitikoihin. Eihän Elia Kazanillekaan kaikki ollut antaneet anteeksi kuolemaansakaan mennessä.
Elokuva on varsin opettavainen ja mielenkiintoinen. Kouluissa pitäisi katsoa tämän kaltaisia elokuvia opetusmateriaalina, sillä tämä elokuva auttaa pistämään nykyiset Intian ja Pakistanin tapahtumat oikeaan perspektiiviin. Mahtavaa sanomaakin elokuvasta löytyy (pitkälti herra Gandhin ansiosta) ja meidän nyky-yhteiskunnan terroristipyörteessäkin olisi varaa poliitikoilla pysähtyä hetkeksi ja miettiä Mohandas K. Gandhin sanomaa ja ideologiaa.
Mutta kuten monien elämänkertaelokuvien kohdalla käykin, niin vaikka ihminen olisi ollut elämää suurempi, niin elokuva ei samalle tasolle yllä. Koska elokuva on sinänsä elokuvallinen dokumentti, sen objektiivisuus kärsii ja elokuvalle on asetettu tietty ennalta määrätty näkökulma millä se kuvaa Gandhia, mutta tämä nyt on pientä nipottamista.
DVD: Ääni elokuvassa on hyvä, mutta kuva on parempi. Jos kyseessä on Oscarin arvoista kuvausta, ei siitä kovin huonon näköistä saa. DVD:llä on laajat ekstrat, kommenttiraidoista dokumentteihin. Tekstityksiäkin on moneen makuun. Jotta ekstrat olisivat olleet täydelliset, olisi niille pitänyt varata erillinen levy, mutta kokonaisuudessaan kohtalaisen hyvä paketti.
teksti: © 2004 Otto Kylmälä
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA