G-Force - miniagentit

Ohjaus Hoyt Yeatman
Näyttelijät Will Arnett, Zach Galifinakis, Kelli Garner, Bill Nighy, (suom. ääninä) Lari Halme, Niina Herala, Jasper Pääkkönen, Ilari Johansson, Riku Suokas, Esko Roine, Antti LJ Pääkkönen, Kristo Salminen, Aku Laitinen, Antti Jaakola
Maa Yhdysvallat
Pituus 88 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Jerry Bruckheimer Films, Walt Disney Pictures, Whamaphram Productions

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kaksinkertaisen Oscar-voittajan ja erikoistehostegurun Hoyt Yeatmanin ohjaama G-Force – miniagentit on toiminnallinen kokoperheen seikkailuelokuva, jossa yhdistyy niin oikeat näyttelijät kuin myös animaatio.

Valtion salaisessa ohjelmassa eläimistä koulutetaan vakoojia. Huippuunsa treenatut G-Forcelaiset, joukko lutuisia marsuja, tahtovat olla vakavasti otettavia FBI:n salaisia agentteja. Marsut selvittävät maailman kohtalon olevan heidän käpälissään teknologiamoguli Saberin yrittäessä maailmanvalloitusta. Jyrsijöiden hienosti alkanut operaatio kuitenkin epäonnistuu ja haave FBI:n pestissä päättyy hallituksen lakkauttaessa tiimin. G-Forcelaiset päätyvät tavallisiksi marsuiksi eläinkauppaan, josta on glamour kaukana. Darwin, Blaster ja Juarez eivät anna periksi, vaan he taistelevat yhdessä Specklesin ja Yrjön kanssa pitkin hampain tuodakseen totuuden ilmi Saberista.

G-Force – miniagentit on tuottaja Jerry Bruckheimerille ensimmäinen 3D-elokuva. Elokuvassa nähdään tuttuun tapaan kovaäänistä ja iskevää toimintaa, näyttäviä takaa-ajoja ja hersyvää läpänheittoa. Disneymäiseen tapaan siinä löytyy perinteikkäitä arvoja korostavia piirteitä ja moraalisia opetuksia, kuten “pieniä ei saa kiusata”, “koolla ei ole väliä” ja “perhe on kaikki kaikessa”.

G-Force tarjoaa niin naurua ja hassuja kohtauksia kuin myös näyttävää toimintaa. Lapsikatsojia ajatellen elokuva on ehkä liian aikuismainen, sillä se muistuttaa pitkälti Vaarallista tehtävää siinä nähtävien toimintakohtauksiensa ja käytettävien vempaimiensa vuoksi. Erona tosin on se, että Cruisen saappaisiin ovat astuneet pikkuruiset jyrsijät, marsut. G-Forcessa nähdään myös viittauksia aina Armageddonista National Treasureihin. Vauhdikkaalla tarinallaan elokuva kiinnittää jokaisen kymmenvuotiaan huomion aikuisen lähinnä sortuessa haukotteluun.

Animaatio on tarkkaa ja näyttävästi toteutettua, pikkuruiset karvapallot osaavat kyllä hurmata. Siinä missä animoidut hahmot ovat luontevia ja ihmismäisiä, ihmisnäyttelijät Zach Galifinaki ja Kelli Garner puolestaan sortuvat luonnottomuuteen. Ääninäyttelijät (mm. Esko Roine, Lari Halme, Niina Herala, Jasper Pääkkönen, Ilari Johansson ja Riku Suokas) tekevät varsin hyvää työtä, vaikka kieli välillä kangerteleekin ja puheenvuoro on kuin paperista luettua. Dialogin ohjanneelle Pekka Lehtosaarelle ja käännöstyön tehneelle Marko Hartamalle on kuitenkin nostettava hattua suomenkielisestä toteutuksesta. Suomeksi dubattuna elokuva menettelee, originaali versio tykittää huomattavasti verbaalimmin.

Vaikka G-Force sortuu liialliseen yrittämiseen melkeinpä joka saralla, siitä huolimatta se kuitenkin yrittää pitää itseään kasassa. Se on kuin palikkatorni, joka huojuu, mutta joka ei kuitenkaan kaadu.

DVD: Walt Disney Studios Home Entertainmentin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 2.40:1-laajakuva, ja ääniraitana toimii DD 5.1. Toimintakohtauksissa ääni kuuluu todellakin muhkean jykevänä. Kuva on tarkka ja värit hienosti tasapainossa, virheitä ei tahdo löytyä etsimälläkään.

Lisämateriaalia on tarjolla suhteellisen runsaasti. Elokuvan voi katsoa G-Forcen ohjanneet Hoyt Yeatmanin kommentein höystettynä, jossa ohjaaja kertoo kohta kohtaukselta mistä oikein on kyse ja kuinka kaikki oikein tehtiin.

Levy pitää sisällään myös perinteikkäät mokaotokset (G-Farssi: mokaotoksia) ja poistettuja kohtauksia.

Blasterin alokasleirissä Blaster itse tutustuttaa katsojan G-Force -tiimiinsä ja näyttää muun muassa mitä salaiselta miniagentilta oikein vaaditaan.

Maksiaivot miniagenttien takana puolestaan kertoo elokuvan alkuperäisideasta ja tekotavasta. Idea elokuvaan lähti Hoyt Yeatmanin omalta pojalta, jota ohjaaja itse haastattelee tässä vartin pätkässä.

Musiikkivideot-kohdassa nähdään ja kuullaan kolme musiikkivideota (Jump, Ready to Rock ja Go G-Force).

Lisämateriaali on teksitetty suomeksi.

Teksti: © 2009 Nanna Yli-Hukka