Funny People

Ohjaus Judd Apatow
Näyttelijät Adam Sandler, Seth Rogen, Leslie Mann, Eric Bana, Jonah Hill, Jason Schwartzman
Maa Yhdysvallat
Pituus 140 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009: Universal Pictures, Columbia Pictures, Relativity Media, Apatow Productions, Madison 23 ja Universal Pictures Finland

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p5-5">5</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Universal markkinoi elokuvaansa Funny People “uskomattoman hauskana komediana”. Funny People onkin juuri sitä, hauska elokuva, mutta se ei ole puhdas komedia. Itse asiassa vaikka vitsejä lauotaan elokuvassa väsymättä, se on välillä kaikkea muuta kuin hauska. Funny People on draamakomedia, joka saattaa olla hauska yhdellä hetkellä ja kuolemanvakava seuraavalla – asia, jota ei markkinointipuolella kannata korostaa, tai edes mainita. Oikeastaan koko elokuvan tunnelmaa kuvastaa hyvin Adam Sandlerin esittämän päähenkilön katkera lausahdus ystävälleen: “Bad career choice, Ira. Comedy is usually for funny people”. Funny People kuvaa mielenkiintoisella tavalla ihmisiä joihin pätee täydellisesti viihdemaailman usein lainattu laki: koomikot ovat ihmisistä synkimpiä ja masentuneimpia.

Sandler näyttelee hallitun luontevasti George Simmonsia, menestynyttä koomikkoa, jolta kuitenkin puuttuu elämästään paljon asioita, joita ei voi rahalla korvata, kuten ystäviä ja itsekunnioitusta. Kun hän saa kaiken lisäksi eräänä päivänä kuulla sairastavansa harvinaista ja todennäköisesti tappavaa sairautta, hän alkaa miettiä elämäänsä uudessa valossa.

George tapaa Iran (Seth Rogen) eräällä stand-up-komediaklubilla ja palkkaa hänet assistentikseen. Ira, joka on itsekin aloitteleva koomikko, saa tehtäväkseen kirjoittaa elämäänsä kyllästyneelle ja sairautensa masentamalle Georgelle vitsejä ja hoitaa hänen “juoksevia asioitaan”, mutta ajan myötä kaksikko myös ystävystyy ja Irasta tulee Georgen suojatti.

Georgen ja Iran suhde elokuvassa muistuttaa hyvin paljon Adam Sandlerin ja elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja Jude Apatowin nuoruusvuosien suhdetta, vaikka kysymyksessä ei olekaan erityisen omaelämänkerrallinen elokuva. Hahmoissa on kuitenkin helppo nähdä paljon Apatowia ja varsinkin Sandleria, jonka roolihahmoa voisi pitää hänen alter-egonaan.

Näyttelijäkaarti on nimekästä ja osaavaa. Heidän työskentelyään on ilo seurata läpi elokuvan. Rogen ja erityiskiitoksen roolistaan ansaitseva Sandler hoitavat päärooleissaan osansa kiitettävästi ja heidän väliset kohtaukset ovatkin elokuvan parasta antia. Sivurooleissa nähdään loistava koomikko Jonah Hill, ja monia muita kyvykkäitä näyttelijöitä, kuten Jason Schwartzman, Leslie Mann ja Eric Bana, tosin kaksi viimeksi mainittua jäävät hieman yllättäen nuorempiensa jalkoihin. Pienissä cameo-rooleissa nähdään pitkä liuta julkkiksia, pääasiallisesti koomikoita (mm. Andy Dick, Charles Fleischer, Paul Reiser, Norm MacDonald, Eminem, Ray Romano ja aina riemukas Sarah Silverman).

Elokuvan huumori on suurimmaksi osaksi varsin hirtehistä ja alapääpainotteista, ja tämän takia jotkut ihmiset tulevat kategorioimaan Funny Peoplesin törkykomedioiden helposti unohdettavaan laariin. Silti kysymyksessä on elokuva, jolla on itse asiassa paljon hyviä piirteitä. Se on ensinnäkin miellyttävän sujuva draamakomedia, joka tasapainottelee draaman ja komedian välillä taitavasti, olematta koskaan imelä tai ylitunteellinen. Georgen sairautta kuvataan arkisesti syyllistymättä emotionaalisiin ylilyönteihin.

Ensimmäiset 100 minuuttia elokuvan kerronta toimii erinomaisesti, koska Apatow tuntee komediamaailman takahuoneet kuin omat taskunsa ja kuvaa tuota maailmaa uskottavasti ja värikkäästi. Hän kuvaa koomikkojen välistä kilpailua ja alan kirjoittamattomia sääntöjä sellaisella tavalla, että katsoja tuntee seuraavansa kaikkea tätä kärpäsenä katossa. Klubikohtaukset, jossa stand-up-koomikot tepastelevat hermostuneina vaativan yleisön eteen, ovat lavastettuja, mutta tuntuvat todellisilta. Ainoastaan lopussa ylipitkä (140 minuuttia) elokuva alkaa menettää puhtiaan, kun Apatow keskittyy jostain syystä tarpeettoman pitkään Georgen ja hänen entisen tyttöystävänsä (Leslie Mann) välienselvittelyyn. Leikkaustyötä olisi pitänyt tehdä tehokkaammilla saksilla.

Funny People on siis komedia, josta löytyy myös sisältöä, eikä sitä näin ollen kannata sivuuttaa liukuhihnatuotteena. Draamakomedia on vaikea genre, ja Funny People onnistuu siinä keskimääräistä paremmin. Funny People saattaa myös olla merkki siitä, että Apatow on siirtymässä hiljalleen hauskojen, mutta helposti unohdettavien komedioiden parista haastavammille vesille.

DVD: Universalin kahden DVD-levyn keräilyversio on tasoltaan erinomainen. Ääniraitana on kelpo Dolby Digital 5.1 ja kuvaformaattina on 1.85:1 anamorfinen laajakuva.

Julkaisun vahvuudet löytyvät lisämateriaalipuolelta. Lisämateriaalia on valtavasti ja se on tasollisesti normaalia parempaa. Ensimmäiseltä levyltä löytyy elokuvan lisäksi n. 10-minuuttinen gag reel ja herkullinen kommenttiraita, jossa lörpöttelevät kolmikko Apatow-Sandler-Rogen. Kommenttiraita on riehakas ja hauska – itse asiassa yksi kaikkien aikojen hauskimmista kommenttiraidoista – mutta myös sopivan informatiivinen.

Toiselta levyltä löytyy toinen gag reel-kooste ja poistettuja, pidennettyjä ja vaihtoehtoisia kohtauksia n. 40 minuutin verran. Line-o-rama on vajaa 10-minuuttinen kooste one-linereita ja muita hauskoja repliikkejä. Sokerina pohjana on n. 75-minuuttinen dokumentti Funny People Diaries, joka on mielenkiintoinen ja jopa henkilökohtaisen oloinen dokumentti stand-up-komiikasta, ja elokuvanteosta, keskipisteessä ovat tietenkin Sandler ja Apatow.

Teksti 2010: © Antti Honkala