Erottamattomat

Ohjaus Hanna Maylett
Näyttelijät Minna Haapkylä, Tiina Lymi, Jorma Tommila, Kaneli Johansson
Maa Suomi
Pituus 95 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Finnish Film Foundation, Kinotar, Nordisk Film

Hanki omaksi

• Kuva 2
• Ääni 2
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Siskokset Eve (Minna Haapkylä) ja Taru (Tiina Lymi) selvittelevät perinpohjaisesti välejänsä tässä Hanna Maylettin ja Tarja Kylmälän kirjoittamassa tarinassa. Alkoholismiin taipuvainen Eve jätti aikanaan lapsensa Ninnin (Kaneli Johansson) sekä miehensä Harrin (Jorma Tommila) ja pakeni ongelmiaan Ruotsiin, mutta palaa Suomeen Ninnin loukkaannuttua hevosonnettomuudessa. Eve tulee vierailun aikana uusiin ajatuksiin äitiydestä kun hän näkee sisarensa ottaneen hänen paikkansa perheessä. Seurauksena Eve pyrkii valtaamaan uudelleen sijaa etenkin tyttärensä sydämessä ja tämähän ei tietenkään äitipuolelle passaa. Reilun puolitoistatuntisen aikana kaikki mahdolliset luurangot kaivetaan kaapista ja ärräpäät lentelevät Suomi-elokuvan perinteitä kunnioittaen kun kateus ja katkeruus saavat vallan. Even biologinen tytär Ninni angsteilee epäloogisesti milloin kellekin kun taas Harri ei tunnu pahemmin edes välittävän akkojen vouhotuksista. Mikään ei kuitenkaan lopulta muutu miksikään, mitä jos yhdelle heppaparalle käy hassusti välienselvittelyn seurauksena.

Erottamattomat on yksi viime vuoden suurimmista flopeista, eikä suotta. Jo tarina itsessään on kovin yllätyksetön eikä onnistu sytyttämään suurempia tunnereaktioita. Erottamattomat mässäilee ankeudella siinä määrin, että genreksi sopisi parhaiten Suomi-tuskastelu. Mieleen nousee Studio Julmahuvi -sketsisarjan (1998) parodinen Roudasta rospuuttoon. Tähän mielleyhtymään elokuvan positiivinen anti sitten loppuukin. Kaikki on niin halvatun ankiaa, että värit ja äänikin ovat elokuvasta liuenneet.

Päähuomio on keskitetty Minna Haapkylään ja Tiina Lymiin, joiden suoritukset saavat lähinnä ihmettelemään Jussi-ehdokkuuksien huonoa tasoa. Jorma Tommila laahautuu mukana esittäen intohimottomasti perussuomalaista miehenturjaketta. Näyttelijät eivät yksinkertaisesti anna tarpeeksi aikaa hahmon sisäiselle maailmalle tai muiden hahmojen toimintaan reagoimiseen, vaan vuorosanat ladellaan kuin apteekin hyllyltä. Tässä kunnostautuu etenkin Kaneli Johansson, jonka kohdalla osa menee toki kokemattomuuden piikkiin.

Suurimman vastuun tekeleestä saa kyllä silti ottaa ohjaaja-käsikirjoittaja Hanna Maylett, sillä mielikuvituksettomuus ja huolimattomuus paistavat läpi koko elokuvan. Vaikka suomalaisissa elokuvissa osoitetaan yleensäkin ikävän usein laiskuutta kuvakulmien vaihteluun ja dynaamiseen kameratyöskentelyyn on tässä elokuvassa näiden luonteenomaisuuksien lisäksi osoitettu suoranaista katsojan aliarvioimista kohtausten rakentamisen ja vaihtumisen suhteen. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa räikeä maaston ja ettei jopa vuodenajan vaihdos kesken eräänkin kohtauksen ja toisaalta laiskuus tai mahdollisesti havaintokyvyn puute säilytettäessä identtinen maskeeraus ja puvustus kahdessa aivan eri kohdassa elokuvaa. Lymin kasvojen mutatahrat elokuvan kahdessa ravikohtauksessa kertovat enemmän kuin uskoisikaan. Budjetin vuoksi on varmasti täysin ymmärrettävää kuvata esimerkiksi raviradalla tapahtuvat kohtaukset samana päivänä, mutta se ei saa näkyä katsojalle. Nyt saadaan viimeistään tällaisen huolimattomuuden ilmentyessä karistettua loputkin tarinan illuusiosta alleviivaamalla elokuvan konstruoitua luonnetta. Jos joku haluaisi mieltää aiemmin mainitun synkkyyden realistisen kuvan tavoitteluna, voidaan sekin pyrkimys siis kuopata.

Kaiken kaikkiaan on jo suorastaan sääli, että jälki on näin huonoa. Toivoa kuitenkin saattaa, että sekä kyseisen elokuvan tekijät että tulevaisuuden suomalaiset elokuva-alan toimijat ottaisivat Erottamattomat -elokuvan varoittavaksi esimerkiksi, jotta vastaavilta epäonnistumisilta vastaisuudessa vältyttäisiin. Tässä mielessä Erottamattomat on varmasti arvokas oppimiskokemus etenkin ohjaaja Hanna Maylettille.

DVD: Nordisk Filmin julkaiseman DVD:n formaatti on 16:9 anamorfinen 1:2,35 Dolby Digitalin 5.1 äänellä. Ääni ja kuva kärsivät molemmat huomattavan paljon epäselvyydestä. Puutteita on niin tasoissa ja erottuvuudessa kuin tarkkuudessakin. Yleisilme on väritön ja tuhnuinen. Kuin pisteenä i:n päälle ekstroissakin on menty siitä, missä aita on matalin eli mukana on vain traileri ja muutama tv-spotti.

Teksti © 2009 Marjo Eskola