Perheen ongelmia puidaan yllättävän toimivassa, lämminhenkisessä draamakomediassa.
Parhaasta lyhäristä (Bronx Cheers, 1990) Oscar-ehdokkuuden aikanaan saaneen Raymond De Felittan ohjaama City Island sijoittuu ohjaajan edellisten tavoin New Yorkiin, tällä kertaa City Island -nimiselle kalastaja-alueelle. Kyseessä on pintapuolin perinteinen perhedraama, jossa yhtälön jokainen tekijä on tavalla tai toisella viallinen. Pehmentävänä tekijänä on runsas, poikkeuksellisen toimiva huumori.
Perheen pää on Vince Rizzo (Andy Garcia), alueella koko ikänsä elänyt vanginvartija, joka sattumalta törmää sellikierroksella omaan poikaansa, Tonyyn (Steven Strait). Aikuisikään ehtinyt autovaras ei tunne isää, joka häippäsi ennen kuin tämä ehti syntyä. Syyllisyyden vaivaama Vince ottaa pojan kuitenkin huostaansa työsopimuksen varjolla.
Perheelleen mies ei hiiskahda jälkikasvustaan, kuten ei toisestakaan salaisuudesta: iltaisin Vince käy draamakurssilla ja haaveilee näyttelijän urasta. Kun mies kurssilla tutustuu salaperäiseen Mollyyn (Emily Mortimer), tuntuu onni kääntyvän: kutsu tulee pian uuden Scorsese-pätkän koekuvauksiin.
Salaisuuksia on perheen muillakin jäsenillä. Täysi-ikäinen tytär, Vivian (Dominik García-Lorido) tekee töitä stripparina maksaakseen opintonsa, jotka ovat keskeytyneet marihuanaselkkauksen myötä. Puberteettiinsa yltänyt Vince jr. (Ezra Miller) taas on orastava syöttäjä – poika saa nautintoa lihavien naisten syöttämisestä. Äiti Joyce (Julianna Margulies) täydentää ongelmasuoran lähentelemällä talon uutta asukkia, Tonya, kun ei osaa oikein olla sivistyneesti aviomiehensä kanssa.
Palaset ovat vastaavista perhekuvauksista tuttuja, mutta elokuvan lämminhenkisyys ja aitous tekevät siitä genressään mainitsemisen arvoisen. Dialogi on kautta linjan uskottavaa ja loistavat näyttelijät tuovat siihen välittömyyden tuntua ja luontevuutta. Kun Garcian hahmo toteaa vaimolleen tämän olevan “ilmaa jota hän hengittää”, on se muutakin kuin viittaus näyttelijän aiempaan elokuvarooliin. Se on elämässään valintoja, oikeita ja vääriä, tehneen miehen kömpelön anteeksipyytelevä rakkaudenosoitus.
Huolellisesti kerrotun City Islandin heikoin lenkki on sen lopetus, joka hiukan turhan siististi alleviivaa ongelmavyyhdin ratkaistuksi. Kun kertojanääni vielä barbeque-piknikin äärellä kiittää yläkerran herraa toisesta tilaisuudesta, on elokuvan taika vaarassa kadota. Pohja kuitenkin säilyy, kiitos laatunäyttelijöiden ja poikkeuksellisen toimivan huumorin.
DVD: FS Filmin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 1.78:1-laajakuva ja ääniraitana kuullaan DD 5.1:ä. Molemmat ajavat asiansa, eikä huomautettavaa löydy.
Ei lisämateriaalia.
Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA