Case 39

Ohjaus Christian Alvart
Näyttelijät Renée Zellweger, Jodelle Ferland, Ian McShane, Bradley Cooper, Callum Keith Rennie, Adrian Lester, Kerry O'Malley, Cynthia Stevenson, Alexander Conti, Philip Cabrita, Vanesa Tomasino
Maa Yhdysvallat / Kanada
Pituus 109 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Case 39 (2009) on elokuva, joka paljastaa sekä käsikirjoittaja Ray Wrightin kokemattomuuden että lähinnä kevyemmissä genreissä työskennelleiden päänäyttelijöidensä epävarmuuden näytellä kauhuelokuvassa. Wright on vastuussa myös uudelleenfilmatisoidun The Crazies -elokuvan (2010) käsikirjoituksesta, ja tämä seikka selittää osaltaan heikon Case 39:n julkaisuajankohtaa.

Jo 2006 tuotantoon tullut Case 39 pyrkii ratsastamaan myös tällöin pienoisessa aallonpohjassa kiemurrelleen Renée Zellwegerin (Leatherheads, 2008, Bridget Jones’s Diary, 2001) sekä vasta myöhemmin suuren yleisön tietoisuuteen ponnahtaneen Bradley Cooperin (Kauhea kankkunen, 2009) nimillä.

Oma imunsa lienee myös sci-fi -elokuvalla Pandorum (2009) iloisesti yllättäneellä ohjaaja Christian Alvartilla ja nuorella Jodelle Ferlandilla, joka loisti Terry Gilliamin nyrjähtäneessä Tideland-elokuvassa (2005) ja jolla on kokemusta kauhu-genrestä muun muassa elokuvasta Silent Hill (2006).

Tarinassa sosiaalityöntekijä Emily (Zellweger) saa hoitaakseen Sullivanin perheen tapauksen. Emily tulee pian vakuuttuneeksi siitä, että perheen tytär Lilith (Ferland) on suuressa vaarassa ja kutsuu avukseen Ian McShanen (Death Race, 2008) esittämän etsivä Barronin. Henkilökohtaisella sekaantumisella on kuitenkin vakavat seuraukset, sillä pintaa syvemmältä paljastuu Sullivanien perhe-elämän todellisuus, joka yllättää niin Emilyn kuin hänen lähipiirinsä.

Elokuvan vahvimmat hetket on nopeasti läpikäyty ensimmäisten 15 minuutin aikana, jonka jälkeen juoni asettuu kuluneille kauhun raiteille. Alkukin on ilman muuta mielenkiintoinen vain jos katsoja malttaa olla lukematta arvostelua tämän pidemmälle.

Lilith Sullivan ei nimittäin ole mikään aivan tavallinen tyttö, vaan hänen hahmossaan nähdään jälleen kerran kulunut lapsenhahmoisen demonin aiheuttama uhka, joka konkretisoituu “yllättävissä” ja karmeissa kuolemantapauksissa.

Case 39:ää kuvaavat tästä edespäin näyttelijöiden mekaaniset suoritukset, väsyttävän kliseinen juoni ja loppuratkaisu sekä erikoistehosteet, jotka ovat laadultaan vaihtelevia. Taidonnäytteet esimerkiksi maskeerauksessa hukkuvat tekeleeseen, josta ei katsojan harmiksi saa edes tahattoman koomisuuden tuomaa mielihyvää.

DVD: Anamorfinen laajakuva 2.35:1 on jokseenkin rakeinen ja vähäkontrastinen korostaen halpaa kokonaisvaikutelmaa. Dolby digiltal 5.1 ääniraita on varsin mukiinmenevä.

Paramountin julkaisun lisämateriaali on siinä mielessä oivallista, että se onnistuu antamaan eräänlaisen selityksen Case 39:n heikkoudelle. Näyttelijät tunnustautuvat Jodelle Ferlandia lukuun ottamatta jokseenkin kokemattomiksi toimijoiksi kauhu-genressä ja kertovat silmät palaen saaneensa hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hahmojen esittämiselle.

Itse asiassa ohjaaja Alvart ja käsikirjoittaja Wright eivät edes antaneet näyttelijöille tilaa harjoittaa luovuttaan hahmojen tavassa reagoida ja toimia, sillä kaikki oli valmiiksi suunniteltuna massiivisissa storyboardeissa aina jokaista päänliikettä myöten. Uusiin kenkiin hypänneiden näyttelijöiden epävarmuus yhdistettynä Alvartin ja Wrightin tiukkaan näkemykseen selittää siis paljolti mekaanisuutta, joka elokuvan tapahtumissa kuvastuu.

Lisämateriaali valottaa myös joitakin elokuvan tehosteita ja listaa poistettuja kohtauksia. Näiden joukosta löytyy myös vaihtoehtoinen loppu, joka on huomattavasti virallista versiota parempi joskaan se ei pystyisi yksin elokuvaa pelastamaan.

Teksti: © 2010 Marjo Eskola