Capitalism: A Love Story

Capitalism: A Love Story (2009)

| DVD
  • 4

Michael Mooren provosoiva elokuva on argumentti talouden ylivaltaa vastaan demokratian puolesta.

julkaistu 2010-05-17 / päivitetty 20.09. klo 19:07

KUVA 3

Capitalism: A Love Story
Capitalism: A Love Story 

KUVA 2

Capitalism: A Love Story
Capitalism: A Love Story 

KUVA 1

Capitalism: A Love Story
Capitalism: A Love Story 

Capitalism: A Love Story

Ohjaus Michael Moore
Näyttelijät Michael Moore, William Black, Elisabeth Warren, Wallace Shawn, Elijah Cummings, Baron Hill
Maa Yhdysvallat
Pituus 127 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Overture Films, Paramount Vantage, The Weinstein Company, Dog Eat Dog Films ja FS Film.
  • Kuva 5
  • Ääni 4
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Capitalism poster

Kun Michael Moore valmisteli dokumenttiaan alkuvuodesta 2009, subprime-asuntolainoista alkunsa saanut finanssialan- ja siitä laajentunut koko talouden kriisi olivat vielä näkyvästi uutisotsikoissa ja kuuluvasti keskustelun aiheina. Vaikka Yhdysvaltain todellinen työttömyyslukema on nyt lähellä kahtakymmentä, on yleinen ilmapiiri aiheen ympärillä muutunut paljon. Shokki, jota monet olivat tuolloin nimeämässä kapitalismin kriisiksi on ajan painolastissa valunut tavalliseksi lamakaudeksi, ongelmaksi joka on ratkaistavissa järjestelmän sisällä muuttamatta itse rakenteita. Mooren elokuva palauttaa mieleen sen epäoikeudenmukaisuudesta kummunneen kapinahengen, joka hetken oli läpäistä yhteiskunnan yleisen tietoisuuden.

Poliittinen dokumentti rakentaa anekdootein ja haastattelujen kautta kokonaiskuvan talousjärjestelmästä, joka perustuu implisiittisesti ajatukseen voittojen yksityistämisestä ja tappioiden sosialisoinnista. Vaikka vuoden 2008 kriisi on tämän järjestelmän tuore kliimaksi, alkaa tarina jo 70-luvun lopulta. Moore kertaa tiivistetysti Reaganista alkaneen suuren huijauksen historian, jossa keskiluokan tulot ovat jääneet paikoilleen, vaikka työntekijöiden tuottavuus on noussut useita kymmeniä prosentteja. Seurauksena Yhdysvaltain rikkaimmalla prosentilla on omaisuutta enemmän kuin alimmalla 95:llä. Capitalism: A Love Story (2009) onkin ennen kaikkea kertomus raa’asta, yhdysvaltalaisen kapitalismin muodosta.

Moore on oma sarkastinen itsensä, mutta varhaiskauden elokuviinsa nähden hän ei ole samalla tavoin enää itse pääosassa. Lähinnä ohjaaja-käsikirjoittaja on läsnä kertojanäänenä, ja epäonnekkaista yrityksistä tavata suuryritysten johtoa on tullut osa itseironista kuvastoa, jota Moore käyttää tässä elokuvassa puhtaasti tyylikeinona. Moore purkaakin vastustajiensa aseet tekemällä maneereistaan yhä selvemmin teatraalisia. Hän on rakentanut oman kaanoninsa, sarkasmin ja kitschin yhdistelmän, jota hän lähinnä tyytyy varioimaan elokuvasta toiseen. Mistään varsinaisesta kuvallisesta ilotulituksesta ei ole kyse, vaikkapa Chris Markerin virtuositeetista jäädään kauas, mutta toisaalta vältytään vieraannuttamiselta. Joitakin O Fortuna, vanhat dokumentti- ja mainosleikkeet ja Mooren näsäviisas äänensävy ärsyttävät, mutta monet yrittävät kuitata koko sanoman populismin leimalla.

Fahrenheit 9/11 (2004) oli elokuva Irakin sodasta aikana, jolloin yleinen mielipide ei ollut tuominnut sotaa ja sen arkkitehteja. Sen ilmestymisen jälkeen Bush nuorempi valittiin vielä toisellekin kaudelle. Valtamedia onkin suhtautunut Mooreen epäillen, se on ottanut tehtäväkseen todistaa oman syyttömyytensä osoittamalla, että Moore on pahainen rakkikoira, radikaali jota ei kannata ottaa vakavasti. Voiko yksi dokumentti todistaa hartaille uskoville, että vallitsevassa talousjärjestelmässä olisi jotain vikaa ja samalla että Moore on uskottava dokumentaristi?

Ei tietenkään ja siksi hänen metodinsa on perusteltu, kertoa pieniä tarinoita: kodeistaan kadulle huijatuista perheistä, työttömiksi jääneistä tehdastyöläisistä tai asuntolainakriisistä hyötyneistä gryndereistä, jotka silmät kirkkaina julistavat moraalittomuuden ilosanomaa. Syytös virheellisestä yleistyksestä on taattu, mutta paljon vaikeampi on kiistää näiden yksittäistapausten vahvaa moraalista latausta. Vaikka ainakin kahteen otteeseen ollaan kyynelten puolella, hieman kiusaannuttavastikin, on elokuvassa kuitenkin esillä niin epäreiluja ihmiskohtaloita, ettei niitä pitäisi voida enää ohittaa satunnaisuuksina, etenkin kuin numerot esimerkiksi Yhdysvalloissa asuntonsa menettäneistä – tällä hetkellä 6600 päivittäin – ovat valtavia.

Elokuvan vakuuttavin hetki on toistaiseksi tuntematon, Mooren taustyöntekijän paikantama lyhyt filminpätkä Franklin Delano Rooseveltin jo kuolemansairaana pitämästä puheesta vuodelta 1944, jossa presidentti ehdottaa lakiin kirjattavan kaikille kansalaisille oikeuden koulutukseen, terveydenhuoltoon ja kotiin. Näiden sanojen paino on vakuuttava, sillä Rooseveltin vain vuoden ennen kuolemaansa kuvittelelema tulevaisuus ei ole 65 vuodessa toteutunut maailman rikkaimmassa valtiossa. Tämä on Mooren elokuvan keskeinen viesti kapitalismista: se on kahleetta toimiessaan räikeästi ristiriitainen perustavien moraalisten vakaumustemme kanssa. Tilalle Moore ei ehdota kommunismia vaan taloudellista demokratiaa, muun muassa työntekijöiden äänivaltaa yrityksiin.

Dokumentti on liian pitkä ja välillä harhaileva. Yhdessä sen esittelemistä tapauksista myös tosiseikkoja on esitelty valikoivasti, niin että pankista on saatu erityisen syyllisen näköinen. Tämä ei muuta sitä, että Moore on jälleen onnistunut muuttamaan monille vaikean ja epämääräisen kokonaisuuden ymmärrettäväksi, ja rakentanut vetoavan, huumorilla maustetun kriittisen katsauksen globaalin kapitalismin nykytilaan. Yleistä konsensusta ei tästäkään dokumentista tulla saavuttamaan, mutta elokuva argumentoi tosiasiapohjaisesti ja rohkeasti valtavirtaa vastaan.

DVD: FS Filmin julkaisun 1.78:1 -anamorfinen laajakuva on terävä, mutta toisinaan melko kohiseva. DVD-kärkeä. Dolby digital 5.1 -ääniraita ei dokumentissa joudu koetukselle. Lisämateriaalina neljä kuusi-kahdeksanminuuttista haastattelua elokuvassa kuulluilta asiantuntijoilta professori Elisabeth Warrenilta, kongressiedustaja Elijah Cummingsilta, pastori Dick Prestonilta ja Pulitzer-palkitulta Chris Hedgesiltä.

Teksti: © 2009-2010 Aleksi Salonen

Seuraa meitä

PINNALLA

Mank

| Netflix | 19.01.

Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.

Lue lisää »

Wendy

| DVD | 27.02.

Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.

Lue lisää »

Kesämaa

| Blu-ray | 04.02.

Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Army of One

| 10.05.

Kirveen ja jousen kanssa hurjana ramboilevaa Ellen Hollmania et halua korvessa kohdata.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Follow Me

| Blu-ray | 31.03.

Somen sairaalloisuuteen herättelevässä pakohuoneessa eivät palaset loksahda paikoilleen.

Lue lisää »

After We Collided

| DVD | 03.05.

Nuorten aikuisten Fifty Shades of Greyssä tapellaan ja nussitaan, mutta mitään ei tapahdu.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Luetuimmat – 12KK

Amit Rahav ja Shira Haas

Unorthodox - harvinaislaatuinen hasididraama erilaisesta nuoresta huomioi hienosti historian Lue arvio »

Caleb Landry Jones ja Henry Hughes

The Outpost Lue arvio »

Gerard Butler

Greenland Lue arvio »

Russell Crowe

Rattiraivo Lue arvio »

Gugu Mbatha-Raw ja Gemma Arterton

Kesämaa Lue arvio »

Devin France

Wendy Lue arvio »

Inja Zalta, Emilia Ares ja Ronen Rubinstein

Follow Me Lue arvio »

Josephine Langford ja Hero Fiennes Tiffin

After We Collided Lue arvio »

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2021
ISSN 1798-7202