Asetelmaltaan antiikin kreikkalainen melodraama kahdesta veljestä. Tobey Maguire loistaa.
Samannimisen vuoden 2004 tanskalaisen elokuvan uudelleenfilmatisointi on ammattilaisten työtä, mutta turhan kaavamainen. Tobey Maguiren suoritus sodan muuttamana miehenä erottuu lopulta taustasta.
Kaksi veljeä, yksi on menestynyt perheellinen sotilas (Maguire), toinen vankilassa istunut kapinallinen (Jake Gyllenhaal). Sotilas jää vangiksi Afganistanissa ja luullaan kuolleen, kelvoton veli päättää tehdä jotain hyvää. Ensin hän ryhtyy auttamaan kahden pikkutytön isähahmona ja arjen askareissa, lopulta veljen tilalla vaimon (Natalie Portman) miehenä.
Portman, Gyllenhaal ja Maguire, kuten kaikki sivuosatkin tekevät vilpitöntä ja säästelemätöntä työtä. Vika on hahmoissa, jotka eivät ole niinkään inhimillisesti edustavia, kuin jäykän asetelmallisia. Eivät henkilöt karkeita ole, mutta Tobey Maguiren palaavaa sotilasta lukuunottamatta kuluneita ja väsyneitä. Näin perustavista aineksista on hyvin vaikea löytää uusi mielekäs sisääntulokulma ja tässä se ennen viimeistä näytöstä puuttuu.
Etenkin arjen normalisoituminen kotirintamalla, uuden perheen muodostuminen sekä veljen ja vaimon kehittyvä romanssi, siis keskivaihe kokonaisuudessaan, on väsyttävä. Luistelu lasten kanssa on sekin loppuunkäytetty symbolinen ratkaisu. Tauottavat välähdykset julmalta afganistanilaisvankileiriltä ovat monesti nähtyä epäinhimillisyyden kuvastoa.
Afgaanikapinalliset täyttävät tässä elokuvassa ainoastaan vietkongmaista muuttavaa pahuutta Kauriinmetsästäjän tapaan. Vaikka Kauriinmetsästäjän kuva vihollisesta on yksiulotteinen, on sillä painavaa sanottavaa tarpeettoman sodan vaikutuksesta yhteiskuntaan. Brothersissa sota on vain tarinankuljetuksellinen elementti, jolla saadaan lopun melodraamalle painoa.
Tobey Maguire on sotavankina korostetusti miehekkään sotilaallinen, mikä ei hyvästä yrittämisestä huolimatta oikein sovi hänelle. Siviilinä roolisuoritus on näyttelijälle todellinen aluevaltaus. Muuttuneena palaava Maguire on pelottava olematta täysin epäinhimillinen. Toisaalta hänen rikkoutunut olemuksensa ei ole juuri lainkaan sympaattinen. Tämä on olennaista, se kuvastaa kahta elokuvalle tärkeää ajatusta: toisen ihmisen sotakokemusta on lähes mahdoton ymmärtää, ja lisäksi, arkielämän mielekkyys riippuu koossapitävistä fantasioista, joita ilman tavallinen muuttuu kauhuksi.
Viimeinen näytös on vahvaa melodraamaa. Harmi, että kerronnan ekonomisuus on aeimmilta osin heikko. Sotaelokuville tyypillinen kaksiosainen “ennen-jälkeen” -rakenne tuo lopulta tuloksia, mutta hinta on kokonaisuudelle liian suuri. Maguiren roolisuoritus nousee yli lähtökohdistaan, siinä on tavallisen koskettavaksi muuttavaa syvyyttä.
Teksti: © 2010 Aleksi Salonen
Blu-ray teksti: © 2010 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA