Bottom

Näyttelijät Adrian Edmondson, Rik Mayall
Maa Iso-Britannia
Pituus 18 x 30 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

80-luvulla lavakoomikkoina aloittaneet Rik Mayall ja Adrian Edmondson nousivat pinnalle Älypäiden myötä. Mayall näytteli ja käsikirjoitti, Edmondson näytteli. Bottomissa vastuu on jaettu.

Kyse ei ole jatko-osasta, mutta sarjoja on syytä verrata. Bottom on formalistisempi, ehkä katsojaystävällisempikin. Surrealismin kustannuksella meno on muuttunut enemmän slapstickiksi. Kaaos ja anarkia eivät varjosta muotoa, joka on selkeästi tilannekomedia.

Älypäissä kartettiin luentoja, nyt töitä. Keski-ikää lähestyvät Richard (Mayall) ja Eddie (Edmondson) elävät sosiaalituilla hirveässä läävässä. Rahansa he häviävät vedonlyöntiin, sillä helppo raha on vaikeaa. Televisio on heidän harrastuksensa, Emmerdale intohimonsa.

Samoina ovat pysyneet miljöö ja sen terrorisointi. Kovimmillaan mennään naapurin seinästä läpi. Keittiössä sattuu yhä katastrofeja, tuli ja sähkö korventavat joka jaksossa, rankaiseva krikettimaila löytää takaraivon ja kengänkärki sukukalleudet.

Ärsyttävimmillään Bottom on juuri tässä: kun vaikeasti kääntyvät kaksimieliset sanaleikit ja äkkiväärät tilanteet hautautuvat tyhjänpäiväisen ryminän alle, jolle ei tunnu löytyvän loppua. Mayall on toki häkellyttävän energinen, mutta jotain rajaa.

Kolmen tuotantokauden jaksoissa etsitään joko naista tai viiletetään sosiaalisen elämän viidakossa, josta on sopivasti vieraannuttu. Molempien suhteen miehet ovat epäonnisia, mutta Richard on sitä korostetummalla tavalla. Teemajaksoissa kierrätetään aiheen kuvastoa, esimerkiksi jouluna se on Jeesuksen neitsytsyntymä. Kuolemakin vierailee, ”konkreettisesti”.

Selkeä muutos Älypäihin on juonen olemassaolo, joka on tosin vieläkin summittainen. Kohkaus tarvitsee puitteet, ongelman. Näitä ovat muun muassa selviytyminen luonnossa, prinsessan kosinta, murtovarkaan taltuttaminen ja maailmanpyörään juuttuminen.

Hahmojen itsekontrollin puute, itseriittoinen typeryys ja moraaliton luonne muodostavat sen rungon, jonka päälle vitsit asettuvat. Mikään ”realistisuus” ei rajoita tapahtumien eskaloitumista. Silloin ei myöskään tarvitse miettiä seuraamuksia. Julman maailman sijaan he tuhoavat itse itsensä.

Satiiri kanavoidaan peliin Richardin kautta. Käytännössä katuojassa elävä imbesilli on omaksunut pöyhkeän eliitin roolin. Siitä kasvaa paralleelinen karikatyyri sisäsiittoisesta yläluokasta, joka pysyy pinnalla korkeintaan palvelusväen vetämänä.

Itseään hän pitää Falklandin sodan veteraanina, mistä päästään esittämään suoraa kritiikkiä tästä konfliktista pääministeri Thatcherin keinona pönkittää valtaansa. Pubissa kohdattavalta traumatisoituneelta sotaveteraanilta viedään puujalka, joka pantataan pelirahaksi.

Viinalle perso Eddie on Richardin maanisuutta tasapainottava voima, muttei suinkaan statisti. Richardin suunnitelmat hänen päänsä menoksi osuvat aina omaan nilkkaan. Suhde ei ole mallia viha ja rakkaus, vaan jotain muuta, kahden toisiaan vasten romahtaneen tasapainoilua pystyssä pysymiseksi.

Useampi tilannekomedia voisi tehdä niin kuin Bottom tekee. Pohjalla siinä on aina jotain tunnistettavaa ja turvallista, mutta komiikkaa ei kahlita realismiin. Rajoja on hyvä venyttää.

DVD: Tv-sarjan suomalaisen laitoksen on julkaissut Pan Vision. Se on osa viiden levyn yhteisjulkaisua, joka Bottomin lisäksi sisältää tv-sarjan Älypäät. Täysikuva (4:3) on puhdas ja vailla kulumia, sen lievät heikkoudet (värisävyt) johtuvat muusta kuin huonosta siirrosta. Ääniraitana on 2.0 englanti. Valtaosa kielipeleistä ei ajoittain laiskasta suomennoksesta välity. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen