Ben X

Ohjaus Nic Balthazar
Näyttelijät Greg Timmermans, Marijke Pinoy, Pol Goossen, Laura Verlinden, Titus De Voogdt, Maarten Claeyssens
Maa Belgia / Alankomaat
Pituus 90 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2007 MMG Film & TV Production ja Future Film

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Koulujärjestelmän sosiaalisiin hierarkioihin pesiytyvä kiusaamiskulttuuri ja heikompien syrjintä on aihe, josta on kiivasta keskustelua käyty jo vuosikymmenet. Viime vuosina se on kuitenkin noussut uuteen valoon, kun kiusatut ovat nousseet vastarintaan – usein traagisin seurauksin. Kiusattujen maine on tietyssä mielessä tahriintunut, kun monet pitävät nyt heitä vaarallisempina kuin itse kiusaajia. Kun äänetön ahdistus lopulta purkautuu, ovat anteeksipyynnöt myöhäisiä.

Belgialaisen Nic Balthazarin ohjaama ja tämän itse kirjoittamaan romaaniin perustuva Ben X pureutuu tähän polttavaan kysymykseen luomalla analogioita tosi- ja virtuaalimaailmojen välille. Elokuvan päähenkilö on Aspergerin syndroomasta kärsivä Ben (Greg Timmermans), joka on erilaisuutensa vuoksi joutunut koko koulun silmätikuksi. Omissa maailmoissaan viihtyvä autisti kahlaa koulupäivät läpi yrittäen teeskennellä “normaalia”, ja pääsee ilmaisemaan itseään vain Archlord-nimisessä verkkoroolipelissä. Täällä Ben on myös tavannut Scarlite-nimisen naispelaajan (Laura Verlinden), jonka kanssa hän päivittäin seikkailee pelin fantasiamaailmassa.

Elokuvan premissi on mielenkiintoinen, ja ajatus autistin ilmeettömän ulkokuoren alla piilevän inhimillisyyden esiintulosta tietokonepelin maailmassa on kiehtova. Oikeassa maailmassa Ben on toisille yhtä sieluton kuin verkkopelin pikselimaailma puolestaan pelihahmon ympärillä. Nämä kaksi vastakohtaista todellisuutta eivät kohtaa, ja tämä ristiriita repii Beniä palasiksi. Tosielämässä sankari ei aina saa neitoa, ja teoilla on kauaskantoiset seuraukset.

Ben X:n ongelmaksi muodostuu sen rasittava alleviivaavuus. Alluusiot virtuaalimaailmaan olisi voinut jättää hienovaraisiksi vihjeiksi, sen sijaan että tietokonepeli kulkisi koko ajan rinta rinnan todellisuuden kanssa. Balthazar heijastaa kaikki Benin kokemukset peliin, ikään kuin katsojalle täytyisi rautalangasta vääntää tämä ilmeinen yhteys. Tarinan etua ei palvele kiusaajien jatkuva kuvittaminen tätä piirittävinä örkkeinä tai Benin valintojen istuttaminen pelivalikkoihin.

Elokuvan visuaalinen tyyli on osittain aronofskylainen tavassa jolla se hyödyntää leikkauksia ja värifilttereitä päähenkilön ahdistuksen ilmentäjinä. Sillisalaattimaisuus korostuu elokuvan rakenteessa: Benin arjen kuvauksen lomaan on lisäilty dokumentinomaisia puhuvia päitä, joissa pojan isä (Pol Goossen), äiti (Marijke Pinoy), koulutoverit ja opettajat puhuvat koulukiusaamisesta, äärimmäisistä teoista ja kuolemasta: ikään kuin vihjaten katsojalle, että lopputulos on karmea verilöyly.

Ennakko-odotusten luominen on kuitenkin tympeän läpinäkyvää. Lisäksi se vie kaiken tehon lopun kliimaksilta, joka jo itsessään on aivan turhan ilmeinen moraliteetti ja kömpelösti elokuvan asuun puettu puheenvuoro. Joskus kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen, ja samoja teemoja käsittelevistä elokuvista suosittelisin ennemmin vaikkapa virolaista luokkakuvausta Klass, tai vastavuoroisesti Gus van Santin Elephantia. Ne sanovat kaiken tarvittavan sortumatta politikointiin tai kömpelöihin metaforiin.

DVD: Levyn 1.85:1 anamorfinen kuva on selkeä ja tarkka, ja värisävyt toistuvat luonnollisina. Ääniraitoina ovat DTS ja Dolby Digital 5.1, jotka ovat niinikään laadukkaita. Valitettavasti Future Filmin DVD:llä ei ole lainkaan ekstroja.

Teksti © 2009 Anton Vanha-Majamaa