Basic Instinct 2

Ohjaus Michael Caton-Jones
Näyttelijät Sharon Stone, David Morrissey, Charlotte Rampling, David Thewlis
Maa Iso-Britannia / Yhdysvallat / Saksa
Pituus 114 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2006 C-2 Pictures, IMF Internationale Medien und Film GmbH & Co. 3. Produktions KG, Intermedia Films ja Metro-Goldwyn-Mayer

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Viime vuosikymmenen säväyttävin trilleri Basic Instinct on saanut jatkoa. Seksinälkäinen kirjailija Catherine Tramell (Sharon Stone) on siirtänyt työpöytänsä San Franciscon kukkuloilta Big Benin juurelle Lontooseen. Aivan kuten viimeksikin, myös nyt vaarallinen Tramell päätyy poliisin erikoistarkkailuun sekaannuttuaan suositun urheilijan kuolemaan. Scotland Yard haluaa kärkkään etsivänsä (David Thewlis) johdolla ylimielisen Tramellin lukkojen taakse ja antaa psykiatri Michael Glassin (David Morrissey) tehtäväksi arvioida bestseller-kirjailijan ajatusmaailmaa. Vaan kuka arvioikaan ja ketä?

Alkuperäinen Basic Instinct oli 90-luvun alun säväyttävimpiä trillereitä: Michael Douglasin ja Sharon Stonen paljaiden pintojen vilahtelut puhuttivat pitkään. 14 vuotta myöhemmin maailma on muuttunut ja markkinoille on putkahtanut useita vastaavia viritelmiä. Siihen nähden oli jopa ihme, että kakkososaa lähdettiin työstämään. Päätähdistähän Douglas kieltäytyi kunniasta, mutta Stone suostui kuin suostuikin Tramellin osaan melkoisin diivan elkein: 48 vuotias Stone mm. haastoi legendaariset tuottajat Andrew G. Vajnan ja Mario Kassarin käräjille. Kahdesti. Moinen pelleily ja karmaisevan huono käsikirjoitus takasi sen, ettei ohjaajan pallille tai miespääosaan ollut liiemmin tunkua. Loppujen lopuksi ohjaustuoliin istutettiin brittien oma poika, Michael Caton-Jones. Tämä oli suorastaan sääli Caton-Jonesin lupaavan uran kannalta.

Alkukohtaus, jossa Tramell sormi haarovälissä kaasuttelee katuautolla joen pohjalle, vihjailee katsojalle sähköisine alkuteksteineen huomattavasti paljon enemmän kuin elokuvalla on annettavaa. Hurjastelun jälkeen kamerakulmat passivoituvat ja ohjaaja Caton-Jonesin kontrastinapit menevät pahasti miinukselle: Yhtäkkiä värimaailmassa ja lavastuksessa palataan 1800-luvun Viiltäjä-Jack tunnelmiin. Tarkoituksena on ollut hakea Lontoon miljoonakaupungista uusia ulottuvuuksia. Idea hyvä, toteutus ei. Edesmenneen säveltäjän, Jerry Goldsmithin ideoima kolkko viuluteema korostaa värimaailmaa entisestään. Näyttelijöistä Stone häijyilee Tramellina vielä jotenkuten, mutta kulissien takaisten tapahtumien rinnalla lopputulos on rutiininomainen. Hätävetona miespääosaan palkattu rivinäyttelijä David Morissey sai kultalusikalla todellisen tuhannen punnan näyttöpaikan, mutta ei pysty erottumaan Stonen rinnalta lainkaan.

Basic Instinct 2 (2006, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Saksa) ei missään nimessä ole täydellistä ajantuhlausta. On nimittäin huikaisevaa kuinka viisissäkymmenissä huiteleva Stone on saatu niin trimmiin kuntoon, että (etenkin) mieskatsojat odottavat kiltisti jopa tunnin ennen kuin vaatteet vähenevät.

DVD:lle on onneksi saatu vaihtoehtoinen loppuratkaisu, vaikkakin varsin heppoinen. Kolmannelle osalle jätettiin vielä pieni mahdollisuus, mutta nykyisin eväin toteutuminen on erittäin epätodennäköistä.

teksti: © 2006 Lasse Lepola