Epätasaisesti naurattava ja koskettava draamakomedia etsii itseään.
Elämä ei aina ole helppoa ja ihanaa. Richard J. Lewisin ohjaamassa Barney’s Versionissa on sekä kaviaaria että suuri rakkaustarina, mutta silti se on kaukana tavanomaisesta hömppäromantiikasta.
Barney Panofskyn (Paul Giamatti) elämänkaari pohjautuu Mordecai Richlerin rustaamaan romaaniin. Vaikka kyse lienee enemmän tai vähemmän puhtaasta fiktiosta, on elokuvasovitukseen silti saatu ujutettua muutamia genren vitsauksia. Parituntiseen on pakolla ängetty hieman liikaa henkilöitä ja sivujuonia, joille ei ole tarpeeksi tilaa.
Kuten muun muassa A Serious Man todistaa, eivät juutalaiset ole huumorintajuttomia traditioitaan kohtaan. Barney’s Version nauraa surutta kliseille, mutta samanlainen pistävä tarkkanäköisyys siitä puuttuu kuin Coenin-veljesten katsauksesta.
Osin kelvollinen, osin ontuva komiikka vaihtuu Barneyn kaljun paljastuessa varsin puhdasoppiseen draamaan, joka onkin elokuvan koskettavinta antia. Epätasaisuus ja ajoittainen haahuilu horjuttavat, mutta eivät täysin kampita sympaattista tarinaa.
Ihmissuhteisiin keskittyviä elokuvia näkee usein nimitettävän ”realistisiksi” silloin, kun niiden kuvaamille henkilöhahmoille ei tarjota onnellista loppua. Barney’s Version tulee puoliväliin vastaan, joka on jo varsin antelias lahja sen ristiriitaiselle päähenkilölle.
Lukuisista vähemmän mairittelevista luonteenpiirteistään huolimatta Paul Giamattin tulkitsema Barney on lähes symppis. Roolisuorituksen vetovoima ei nojaa helppoon säälipisteiden keruuseen. Harvoinpa ne kadulla vastaan tepastelevat ihmiset täydellisiä ovat, edes parhaina päivinään.
Barney’s Version on nuiva pyyhe optimistien kasvoille. Yksilöllä voi näennäisesti olla kaikki mistä hän on haaveillut ja silti vasta menetyksen hetkellä hän hätkähtää huomaamaan, kuinka hyvin asiat todella olivatkaan.
Huolimatta mielenkiintoisista teemoistaan Barney’s Version ei ole enempää kuin ihan kiva välipala. Vauhtiin päästyään pitkän parisuhteen kuvaus toimii, mutta jotkin hukkaan heitetyt juonielementit ja oman tyylillisen lokeron hakeminen tekevät lopputuloksesta valjuhkon.
Teksti: © 2011 Jouko Luhtala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA