Asylum

Ohjaus David R. Ellis
Näyttelijät Sarah Roemer, Jake Muxworthy, Travis Van Winkle, Mark Rolston
Maa Yhdysvallat
Pituus 93 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Hyde Park Films, Mad Scientist Productions ja FS Film.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Asylum (2008) on niin huono kauhuelokuva, että se on jo oma taiteenlajinsa. Siinä genre-elokuvan määreet kirjoitetaan puhtaaksi, yhtäkään klisettä tai kulunutta tehostetta ei jäädä käyttämättä. Kiviä käännetään kuin Turusen romaanissa. Senkin ymmärtää. David R. Ellisin parin vuoden takainen Snakes on a Plane (2006) oli laskelmoidun elokuvanteon villeimpiä puhalluksia miesmuistiin. Nyt Ellis on tullut takaisin, joskin Samuel L. Jacksonin kaltaista päätähteä ei nähdä, ja Asylumkin julkaistiin suoraan tallenteena.

College alkaa ja ensimmäinen viikko on hankalin. Ikävästi asuntola paljastuu entiseksi hullujenhuoneeksi. 30-luvulla tohtori Burke leikkeli siellä teini-ikäisiä potilaitaan, kunnes he nousivat kapinaan. Legendan mukaan Burken haamu kummittelee. Sieluja keräävä Burke on mitätön Freddy Krueger –kopio, jolla on Hellraiser-hirviöiden ulkomuoto.

Puulaakisarjaa edustavat myös muut pääpelurit. Asiaankuuluvasti kauniin mutta herkän Madisonin (Sarah Roemer) isä ja veli päätyivät itsemurhaan nähtävästi mielisairauden vuoksi. Takautumilla näytetään isän kohtalo, joka on kuin Chaplinin sketsistä. Aikuistunut Madison menee The Collegeen, joka on hänen kuolleen veljensä entinen opinahjo. Muut asuntolan fuksit: 16-vuotias outolintuhakkeri, jolla on hankaluuksia solmia ihmissuhteita. Ja rennosti elämän ottava alfauros, joka virittelee suhdetta heikkolihaiseen blondiin, joka kantaa sisällään paradoksia: yksiulotteinen syntikone kykenee ajattelemaan vain kaksimielisesti. Jengiä ja asuntolaa vahtiva vanhempi opiskelija kärsii taas Napoleon-kompleksista.

Asuntola on vasta puoliksi kunnostettu, toinen siipi on yhä hajalla. Sitä vartioidaan ja siellä lepääviä Burken asiakirjoja suojellaan kuin kansallisaarretta. Siis jännitystarinan logiikan mukaisesti: suljetulle puolelle pyrkiviä kovistellaan, mutta mitään konkreettista ei tehdä, jotta sinne menoa ei kyettäisi käytännössä kieltämään.

Salamoi ja sähkötkin katkeavat. Paljastuu, että kaikilla on jokin menneisyyden trauma — huumeongelma, pahoinpitelevä poikaystävä, epäonnistunut itsemurha jne. Nähdään todentuntuisia harhoja. Niissä helvetillinen Burke laittaa päähahmot kokemaan nuoruuden nöyryytykset ja suonsilmäkkeet uusiksi, usein ne liittyvät perheeseen. Lopuksi Burke avittaa kuolemaa eri välinein. ”Mielikuvitukselliset” tapposkenaariot ovat myös Ellisin muiden elokuvien suola (mm. Final Destination 2, 2004).

Vartin jälkeen pateettisuus alkaa naurattaa. On pakko todeta Asylumin olevan laatutyötä. Valuvika ei ole sekundan merkki, vaan suuren taiteilijan kädenjälki. Taustatyötä lienee tehty enemmän kuin historiallisen romaanin kohdalla. Silti työpanos on hukkaan heitettyä: camp- ja b-viihde luottavat aivan fundamentaalisella tasolla siihen, että ainakin tekijät ja näyttelijät paiskoivat hommia tosissaan. Asylumin analogia on huippukirjailijan vitsikäs liirumlaarum muinaisista roomalaisista ja varhain tulevasta ensilumesta.

Onnistuisikohan mimiikka jatkossa siten, että varastettaisiin vain hyvät puolet mm. John Carpenterilta, David Cronenbergilta, Dario Argentolta, George A. Romerolta, Tobe Hooperilta, Stanley Kubrickilta ja Mario Bavalta? Kerättäisiin postmodernismin rikkomat sirpaleet yhteen ja paalutettaisiin ainakin keinotekoisesti jotkut kiintopisteet. Rupeaa kaivautumaan jo kieli poskesta läpi.

DVD: FS Filmin suomalaisen DVD-julkaisun kuvassa (16:9 Letterbox 2.40:1) tai äänessä (englanti 5.1 Dolby Digital) ei ole juurikaan moitittavaa. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen