Koskettava ja hauska tarina pojasta ja tytöstä, jotka rakastuvat — tai ainakin toinen rakastuu.
500 Days of Summer (2009) on päällisin puolin tutunoloinen tarina pojasta ja tytöstä, jotka tapaavat, ihastuvat ja niin edelleen. Ja vaikka elokuvan kertoja väittääkin meille, että kysymyksessä ei ole rakkaustarina, se on silti juuri sitä. Se ei vain ole perinteinen rakkaustarina.
Joseph Gordon-Levitt esittää Tom Hansenia, arkkitehdiksi valmistunutta nuorta miestä, joka on jäänyt jumiin hänelle sopimattomaan työhön onnittelukorttien kirjoittajana. Tom on myös paatunut romantikko, joka unelmoi ikuisesta rakkaudesta ja kärsii tämän takia tuon tuostakin sydänsuruista. Hänen tasaisen surkea elämänsä kääntyy ylösalaisin, kun toimistoon palkataan uusi työntekijä, lumoava Summer Finn (Zooey Deschanel). Tom ja Summer tutustuvat vähitellen ja kipinät lentelevät. Tom etsii elämänsä rakkautta, kun taas Summer etsii vain jotain kevyttä ja helppoa. Mitenhän tässä käy?
Eräs amerikkalainen nainen käveli ulos elokuvateatterista nähtyään juuri elokuvan 500 Days of Summer. Hän vaikutti kovin tyytyväiseltä elokuvaan, mutta totesi, että eihän tämä ollut romanttinen komedia. Pop-elokuvien kuluttaja on ajautunut romanttisten komedioiden saralla niin ulapalle, että todella romanttista ja hauskaa elokuvaa ei enää tunnista romanttiseksi komediaksi. Varsinkaan jos se sattuu olemaan älykäs, aidosti hauska ja koskettava, kuten 500 Days of Summer. Kun asiaa pysähtyy hetkeksi ajattelemaan, huomaa, että asetelma on joskus vuosikymmenten aikana kääntynyt päälaelleen: ”romanttisista komedioista” ei löydy romantiikkaa sen enempää kuin komediaakaan, älykkyydestä puhumattakaan. Kun ajattelee asiaa vielä tarkemmin, huomaa, että romanttinen komedia on nykypäivänä määritelmiltään venyvä genre, jonka sisällä julkaistaan 99 prosenttisesti pelkkää onnetonta elokuvan irvikuvaa – suomeksi sanottuna roskaa. Halpaa ja väljähtynyttä viihdettä ihmisille, jotka eivät vaadi elokuvilta juuri mitään muuta kuin turvallisia genrekonventioita.
Onneksi tähän genreen mahtuu hyviäkin elokuvia, kuten Annie Hall (1977), Elämä on ihanaa (1997), Le fabuleux destin d’Amélie Poulain (2001) ja Ghost Town (2008). Ja nyt 500 Days of Summer. Aivan nopeasti ajateltuna ei tule mieleen toista yhtä hyvää romanttista komediaa 2000-luvulta.
Nuori, aikaisemmin lähinnä musiikkivideoita tehnyt ohjaaja Marc Webb tekee uskomatonta kyllä täydellisen nappisuorituksen ensi yrittämällä. Hänen ohjauksensa on harvinaisen tyylitietoista ja sujuvaa elokuvaa – varsinkin kun ottaa huomioon, että mies on ensimmäistä kertaa kokopitkän elokuvan ruorissa.
Elokuvan rakenne on rikottu mosaiikkimaiseksi. Seuraamme Tomin ja Summerin suhteen kehittymistä episodimaisesti, päivästä yksi päivään 500. Näin Webb on saanut kerrontaan persoonallisuutta. Tyyliä tukee runsas musiikin (niin diegeettisen kuin ei-diegeettisenkin) käyttö, joka sekä tukee tarinaa että luo tehokkaasti tunnelmaa, joka muuttuu vähitellen elokuvan edetessä. Tällaiset yhdistelmät tekevät elokuvista usein hermoilevan musiikkivideomaisia, mutta 500 Days of Summer tuntuu pelkästään virkistävältä ja määrätietoiselta. Sen aikana katsoja pääse kokemaan tunnekirjoa päästä päähän. Tarina on vaihtelevasti hauska, romanttinen, vakava, leikkisä, riemukas ja surullinen. Tällaisessa tasapainoilussa epäonnistuvat jatkuvasti Webbiä moninkertaisesti kokeneemmat elokuvantekijät. Webbiltä homma tuntuu sujuvan kuin leikiten.
Kun tähän hallittuun tyylikkyyteen ja monella eri tasolla toimivaan käsikirjoitukseen yhdistetään vielä kaksi nuorta ja osaavaa näyttelijää, voidaan puhua yhdestä vuoden tähän mennessä hienoimmista – ellei hienoimmasta – elokuvasta. Varsinkin Zooey Deschanel tekee häikäisevän roolisuorituksen lempeänä sydämensärkijänä.
500 Days of Summer tulee toimimaan uutena mittatikkuna 2000-luvun romanttisille komedioille. Harva elokuva tulee kestämään tätä vertailua. 500 Days of Summer on oman genrensä sisällä täydellinen elokuva.
DVD: FS Filmin DVD-julkaisulla on kuvaformaattina komea 2.40:1 anamorfinen laajakuva. Ääniraitana on Dolby Digital. Lisämateriaalina levyltä löytyy 15 minuutin nippu poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia. Mukana on digitaalinen kopio elokuvasta, jonka voi siirtää omalle koneelle.
Teksti: © 2010 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA