Parklandin 17 kuolonuhria vaatineen kouluammuskelun jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin joku saisi päähänsä syyttää väkivaltaisia elokuvia. Yleensä NRA on ripeä syytöksissään, mutta tällä kertaa Donald Trump osoitti itse sormella. Tutkimukset osoittavat, että aseväkivallan aste valkokankaalla on yhä korkea, eritoten PG13-ikärajaluokituksella varustetuissa elokuvissa, joissa esiintyy itse asiassa runsaammin aseita kuin R-luokituksen (kielletty alle 17-vuotiailta) saaneissa elokuvissa. Siitä huolimatta tuliaseet ovat menettäneet viehätystään monissa valtavirtaelokuvissa.

Perinteisesti Hollywood on ollut kiihkeän asemyönteinen, oli kyse sitten westerneistä, sotaelokuvista tai rikostrillereistä. Aseteollisuus on usein hyödyntänyt elokuvia alustana tuotesijoittelulle. Missä olisi Likainen Harry ilman .44 Magnumiaan? Tai James Bond ilman rakasta Walther PPK:taan? Tai John Rambo ilman ammusvöitään ja jättimäistä konekivääriään?

IMDb:n yksityiskohtainen tietokanta elokuva-aseista malleineen ja kuvakaappauksineen tarjoaa mahdollisuuden jopa ristiviittauksiin. Rambon ase oli M60. Muutoksesta todistaa kuitenkin Rambon vuoden 2008 comeback, jonka kohtaukset Stallonesta harventamassa päättömästi burmalaisten päällekarkaajien kasvottomia rivejä saivat yleisön ennemmin yökkäämään popcorneihinsa kuin hakkaamaan ilmaa.

Ajan kuluminen näkyy myös sarjakuva-adaptaatioissa. Moderneissa blockbustereissa supersankarit ottavat lyijyä vastaan yhtenään, mutta vain harvoin vastaavat tuleen. Black Pantherilla ja Wolverinella on kyntensä, Thorilla vasaransa, Spider-Manilla seittinsä ja Hulkilla, no, itsensä. Joillakin heistä, kuten esimerkiksi Batmanilla, on tiukka aseiden vastainen koodi, kun taas Wonder Woman näkee aseet maskuliinisen aggression oireena.

Nykyään ainoa keino aseväkivallan esittämiseksi on massiivinen liioittelu, kuten elokuvissa Baby Driver (2017), Free Fire (2016), John Wick (2014), Shoot’Em Up (2007) tai toimintasankarien eläkerahastona tunnetussa The Expendables-sarjassa. Mutta päähenkilöt halki pelilaudan ovat laskemassa aseensa. Tarkkasilmäisiltä ei ole jäänyt väliin, että Jason Bourne ja Ethan Hunt ovat hädin tuskin laukaisseet asetta viimeisimmissä tehtävissään.

Toisaalla Fast & Furious-miehistö antaa ajoneuvojensa tavallisesti hoitaa fallisen ylikompensaation. Star Wars-universumissa todelliset välienselvittelyt ratkeavat laserpyssyjen sijaan vanhan koulukunnan kaksintaisteluissa valosapelein. Ja sankarittaret, kuten Nälkäpelien (2012-15) Katniss Everdeen ja Tomb Raiderin (2018) Lara Croft, käyttäisivät mieluummin jousta ja nuolta. Jopa Mel Gibson, eli herra Tappava Ase itse, osoitti taannoin katumusta ohjaamalla Hacksaw Ridgen (2016), tarinan tosielämän sotilaasta, joka kieltäytyi tarttumasta aseeseen.

Jospa siis lakkaisimme teeskentelemästä, että ”elokuvat” ovat ongelma. Kasvavassa määrin ne näet kertovat meille, että hyvien ihmisten aseistaminen ei ole ainut tapa pysäyttää aseita pahaan käyttäviä.

Teksti: 2018 Samu Oksanen