Atlantic Filmin massiivinen Horror Mega Box tuo ensimmäistä kertaa samoihin kansiin kolme jo aikaisemmin erikseen julkaistua kauhupakettia, joissa kussakin on kolme elokuvaa. Yhdeksänlevyinen jättikokoelma tarjoaa 13 tunnin edestä verta ja suolenpätkiä, äänipiikein tehostettuja säikyttelyjä ja yliluonnollista kauhua Iso-Britanniasta, Norjasta, Espanjasta, Australiasta ja Yhdysvalloista. Vuosina 2007-2009 valmistuneiden elokuvien joukkoon mahtuu niin sadistista kidutuskauhua, jännittävää sarjamurhaajatrilleriä kuin älyvapaata kauhukomediaakin, mutta valitettavasti yhdistävä tekijä useimpien osien välillä alalajiin katsomatta on puuduttava keskinkertaisuus.

Kokoelman ainoa pohjoismainen taidonnäyte Pedon verta (2008) on yksinkertaisessa saalistaja ja saalis –formaatissaan läheistä sukua Teksasin moottorisahamurhille (1974) ja muille samankaltaisille genren peruspilareille. 70-luvulle sijoittuvassa elokuvassa nuorten ystävysten patikkaretki saa karmean käänteen, kun he huomaavat jääneensä julmaa ihmistenmetsästyspeliä viikonloppuhuvikseen pelaavien metsämiesten maalitauluiksi. Hahmojensa päätöntä toimintaa mukaileva elokuva sinkoilee sinne tänne vailla minkäänlaista missiota, päämäärää, joka täysin tyydyttäisi katsojan. Jo alkumetreillä hukattua fokusta ei korvaa verinen raakuuksilla mässäily.
★

Hieman samankaltaiset asetelmat löytyvät myös Michael Fassbenderin ja Kelly Reillyn tähdittämästä Eden Lakesta (2008), jossa pariskunnan romanttista leireilyviikonloppua terrorisoi häiriintynyt nuorisojoukko. Siinä missä Pedon verta keskittyy enemmän kumartelemaan genre-esikuvilleen, kuviltaan ja tunnelmiltaan armottoman synkkä Eden Lake on vakavasti otettava ja hyytävän todentuntuinen painajainen, jonka näennäiset ulospääsyt sulkeutuvat viattomien uhriensa edestä kerta toisensa jälkeen. Fassbenderin ja Reillyn koskettavat suoritukset tuovat kaaoksen keskelle ripauksen paljon kaivattua inhimillisyyttä.
★★★

Niin sanottua ”ozploitaatiota” eli australialaista eksploitaatiogenreä paketissa edustaa kaksikin elokuvaa. Vuoden 2007 Territory on tietoisen yliampuva kuvaus jättikrokotiilistä, joka haastaa turistien sightseeing-veneen taisteluun elämästä ja kuolemasta. Myyttistä petoa vastaan taistelevat muun muassa Michael Vartan, Sam Worthington ja Mia Wasikowska, mutta tähtivoimasta huolimatta Territory on yksi kokoelman heikoimmista lenkeistä.
★

Australialaista kulttiklassikkoa vuodelta 1978 uuteen uskoon versioiva Long Weekend – huviretki helvettiin (2008) on sekin mies vastaan luonto –tyylinen jännitysnäytelmä, joka tosin sortuu luonnonsuojeluteeman ärsyttävään alleviivaamiseen. Avioparin yritys paikata pahoin tulehtuneita välejään paratiisimaisella rannalla menee pieleen, kun ympäröivä luonto päättää heittäytyä vähemmän vastaanottavaiselle tuulelle ja kiusata ongelmaista pariskuntaa sarjalla selittämättömiä ilmiöitä. Luontoäidin kustannuksella machoileva Jim Caviezel antaa tuskastuttavan yksiulotteisen roolisuorituksen.
★★

Omaperäisyyttä tusinatavaran joukkoon tuo espanjalainen Rec 2 (2009), jatko-osa yllätyshitiksi nousseelle viruskauhulle. Selittämättömän virustartunnan uhriksi jääneet kerrostalon asukkaat saavat nyt seurakseen poliisien erikoisryhmän ja asiasta epäilyttävän paljon tietävän tohtorin. Edeltäjänsä tapaan kamera pysyy alati liikkeessä ja tapahtumia tutkiskellaan paljon rakeisen yökuvauksen kautta. Jatko-osa pureutuu tapahtumiin ajallisesti vain muutamia minuutteja ensimmäisen elokuvan viimeisestä näytöksestä, mutta tiivistunnelmaisin rääkki koettiin jo tiukasti otteessaan pitävässä ensimmäisessä osassa.
★★

Kokoelman ainoa puhdas sarjamurhaajatrilleri Blackout (2008) hakee kauhunsa suljetuista tiloista ja niihin juuttuneiden ihmisten keskinäisestä kiehunnasta. Läpikotaisin halvan tuntuisessa elokuvassa kolme toisilleen tuntematonta ihmistä jää tuntikausiksi jumiin asuintalonsa hissiin. Aluksi harmilliselta hidasteelta vaikuttanut tapahtuma kuitenkin vähitellen muuttuu painajaiseksi, sillä joukosta yksi on poikkeuksellisen sadistinen sarjamurhaaja. Klaustrofobista jännitettä vähentää tapahtumien osittainen ulkoistaminen esimerkiksi väkinäisten muistelujaksojen kautta. Sama kaava toistui pari vuotta myöhemmin elokuvassa Devil (2010), tosin huomattavasti viihdyttävämmin tuloksin.
★

Boksin elokuvista hillityin on psykologisen terrorin läpitunkevaan voimaan luottava The Broken (2008), jossa Game of Thrones –menestyssarjasta tutun Lena Headeyn elämä tekee synkän käänteen oudoissa olosuhteissa sattuneen auto-onnettomuuden jälkimainingeissa. Vaikka elokuva jättääkin kiinnostavat aihionsa harmittavasti puolitiehen, on se silti monenkirjavan kauhukokoelman paremmalle puoliskolle kuuluva yhdistelmä trilleriä ja suoranaista kauhua.
★★★

Kolmeen eri vaiheeseen otsikoitu The Signal (2007), outo mustan huumorin, science fictionin ja ultraväkivaltaisen kauhun hybridi tuo mieleen kulttiohjaaja Richard Kellyn samankaltaiset, mutta monin verroin älykkäämmät ja tenhoavammat tuotokset. Elokuvassa televisioiden, kännyköiden ja radioiden kautta vaikuttava mystinen signaali ohjelmoi ihmisistä kylmäverisiä tappajia. Absurdia ideaa käsitellään yhtäläisen poikkeuksellisin keinoin. Jokaisella kolmesta jaksosta on oma persoonallinen leimansa, ja lopputulos onkin hykerryttävän amatöörimäinen oodi genrerajoja rikkoville kulttiklassikoille.
★★★

Ehdoton pohjanoteeraus on kehno kauhukomedia Tuholaiset (2009), jossa maailmanloppu koittaa jättikokoisten hyönteisten ottaessa ylivallan ihmisistä, ja pieni mutta eripurainen selviytyjäjoukko yrittää luovia hävityksen keskellä. Kaikki mahdolliset genrekliseet läpikäyvä elokuva on malliesimerkki laiskasta näyttelijätyöskentelystä ja luokattomista erikoistehosteista.
★

DVD: Atlantic Filmin julkaisema yhdeksän levyn boksi käyttää kuvaformaatteina 1.77:1 ja 2.35:1, kuvasuhteella 16:9. Ääniraitana Dolby Digital 5.1. Teknisin puolin levyt ovat perushyvää laatua, tosin norjankielisessä Pedon verta –elokuvassa suomenkielinen tekstitys ei ota toimiakseen, vaikka sen kielivalikosta valitseekin.

Lisämateriaaleina useimmilla levyillä on ainoastaan trailereita. Pedon verta –levyllä lisäksi myös making of, kaksi kommenttiraitaa ja mokaotoksia. Tekstitys puuttuu myös ekstroista.

Teksti: © 2012 Kreeta Korhola

Kuvan 1 © ja Kuvan 2 ©