julkaistu 2009-01-05 / päivitetty 20.06. klo 20:08

Vuodet vierivät rattoisasti elokuvien parissa. Todelliset mestariteokset jäävät elämään eikä niitä ajan hammas pääse puremaan. Vaan löytyikö vuonna 2008 ainuttakaan klassikoksi kelpaavaa teosta, vaiko pelkästään pahaisia kalkkunoita? FilmGoerin toimitus rankkasi tuttuun tapaan menneen vuoden topit ja flopit…

ANTTI HONKALA:

Elokuvavuoden tarkasteleminen kokonaisuutena on vaikea urakka. Ensinnäkin, koska osalla vuoden 2008 maailman elokuvista menee vielä kauan ennen kuin ne ehtivät Suomeen asti (itse asiassa useimmat vuoden kehutuimmista elokuvista ovat meillä vielä näkemättä) ja toiseksi, koska kaikista hyvistä kautta maailman valmistetuista elokuvista ehtii näkemään vain murto-osan. Monet pienemmän budjetin elokuvat jäävät väistämättä suurempien jalkoihin.

Johtuen siis elokuvien myöhäisestä julkaisuajankohdasta Suomessa, listani saattaa näyttää melko vanhalta, siitä huolimatta ne kuuluvat Suomessa vuodelle 2008 (vaikka ovatkin 2007 valmistuneita).

Listani kahta ensimmäistä nimeä lukuun ottamatta elokuvavuosi 2008 oli poikkeuksellisen heikko. Vuodesta puuttui edellisen vuoden kaltaiset helmet kuten Parfyymi ja Zodiac. Toivotaan, että 2009 tulee olemaan parempi vuosi, myös elokuvallisesti.

Kiitos kaikille FilmGoerin lukijoille kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta 2009!

PARHAIMMAT:
1. Menetetty maa
2. There Will Be Blood
3. Käsky
4. Penelope
5. W.

KALKKUNAT:
1. Mitäs me spartalaiset
2. The Happening
3. Love Guru
4. Max Payne
5. Speed Racer

KARI GLÖDSTAF:

Vuosi 2008 oli ennakkoon lupauksia herättävä. Uusi Batman, Pixarin animaatio, Coenien tuorein, Indiana Jones –sarjan neljäs osa, kotimainen animaatio Niko, Lordin kauhuelokuva Dark Floors, Daniel Cragin toinen James Bond –elokuva… Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Itselleni ei juuri mitään.

Vuoden yllättäjäksi nostan Sylvester Stallonen Rambon. Elokuva vaikutti etukäteen vitsiltä, mutta oli lopulta juuri sitä mitä lupasikin olla – silkkaa toimintaa vanhan 1980-luvun reseptin mukaan. Stallone palautti Rocky Balboan parrasvaloihin komeasti ja onnistui Rambossakin samoin – hieman kyllä arveluttaa, kuinka mahdollinen viides yhden miehen sotakone-elokuva tulee toimimaan. Toinen hieno teos oli Pixarin uusi animaatio Wall-E. Lopun alleviivausta ja imelyyttä lukuun ottamatta elokuvassa ei ole valittamista ja se kilpaileekin vanhan suosikkini, Monsterit Oy:n kanssa kaikkien aikojen Pixar-elokuvan tittelistä.

Pettymyksiä olikin sitten useampia. En millään ilveellä pysty ymmärtämään, mikä uudessa Batmanissa on niin hienoa. Siinä on omaan makuuni liikaa tavaraa (mihin tarvitaan Kaksinaamaa, kun Jokeri on kuitenkin niin olennainen osa elokuvaa) ja sen myötä liikaa pituutta, enkä oikein jaksa ymmärtää Heath Ledgerin roolisuorituksen erinomaisuuttakaan. Yön ritari on omissa papereissani vuoden mahalasku: ei mikään erityinen, mutta kertaalleen katsottava.

Paljon odotettiin myös neljänneltä Indiana Jones –elokuvalta, mutta heikosti kävi. Spielberg ja Lucas eivät pystyneet edes suurella rahalla puhaltamaan henkiin vanhaa kunnon seikkailuhenkeä, joten Indy kavereineen meni vielä syvemmälle viidakkoon kuin tähän saakka heikoimmassa IJ –elokuvassa Tuomion temppeli (1984). Ufojen mukaan liittäminen oli epäonnistunut ratkaisu, eikä tätä voi mestariteoksena pitää kuin ehdottomimmat fanipojat.

DVD-puolella ilahduttavinta oli Harold Lloydin elokuvien saapuminen kotoisten kauppojen hyllyille.

PARHAIMMAT:
1. There Will Be Blood
2. Rambo
3. WALL-E
4. Menetetty maa
5. Burn After Reading

KALKKUNAT:
1. Dark Floors
2. Cloverfield
3. Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta
4. Yön ritari

LASSE LEPOLA:

Myös minä odottelin elokuvavuotta 2008 suu makeana. Luvassa oli kohuttuja Oscar kokelaita, mutta myös pino uudelleenlämmittelyjä. Oscan gaalan jälkeinen jakso oli hurjaa pyöritystä, kun valkokankaille rantautui toinen toistaan järeämpiä merkkiteoksia. Kevätkausi olikin sitten niin jäätävä, etten muista vastaavaa “floppitulvaa” hetkeen kokeneeni.

Hyvin alkanut vuosi hyytyi lähtötelineisiin kesäjaksolla. Etukäteen kohutut blockbusterit suoraan sanoen pettivät odotukseni. Kesän suurin pettymys oli heinäkuun lopulla ensi-iltansa saanut X-Files – Usko koetuksella. En ole sarjan ankarin fani, mutta päreeni poltin siitä huolimatta. Katsomiskokemusta saattoi tosin vääristää edellisviikon megahitti Yön ritari, joka yksinään pelasti koko kesän!

Loppuvuosi korjasi tilannetta edelleen, ainakin lippuluukuilla, kun katseluun saapuivat sellaiset hitit kuin Niko – Lentäjän poika ja uusin James Bond. Joukkoon mahtui silti yhä liian monta tusinataaperrusta, kun useammankin asteen laadukkaammat tuotannot päätyivät kaikessa hiljaisuudessa suoraan vuokraamoon. Aina ei levittäjien aivoituksia ymmärrä, mutta näinhän tämä on mennyt jo vuosia… Kalkkunalistan koonti tuskin on koskaan ollut näin helppoa.

Teräväpiirron sotatantereella sinilaserin voitto oli jo selviö ja hyvä niin. Uskalsin jopa ostaa ensimmäisen blu-ray soittimen ja olenkin kovin tyytyväinen hankintaani. Kyllähän se niin on, että elokuvista nauttii eniten kotisohvalla kun tekniikka on kohdillaan. Itse olin kuin pieni lapsi kun tuijotin I Am Legendin teräviä ääriviivoja.

Dvd/blu-ray rintamalla ei ylipäätään ollut mitään erikoista yllätystä. Täällä FilmGoerissa pystyimme pitkästä aikaa panostamaan kiekkopuoleen ja siitä iso kiitos kaikille maahantuojille, joiden kanssa olemme saaneet tehdä yhteistyötä! Kiitos myös kaikille sivustomme lukijoille. Haluan toivottaa kaikille elokuvallisen upeaa vuotta 2009!

PARHAIMMAT:
1. Yön ritari
2. Menetetty maa
3. Charlie Wilsonin sota
4. Iron Man
5. All the Boys Love Mandy Lane

KALKKUNAT:
1. Mitäs me spartalaiset
2. Speed Racer
3. Sauna
4. X-Files: Usko koetuksella
5. Bottoms Up

ALEKSI SALONEN

Vuonna 2008 nähtiin paras animaatioelokuva (Pixarin Brad Birdin vastalause, ettei animaatio ole genre kirjattakoon pöytäkirjaan) Yhdysvalloista vuosikausiin, kenties paras ikinä. Upealla mykkäelokuvan keinoja käyttävällä epilogilla alkava Wall-E kasvaa viiltäväksi kaupallisuuden ja vieraantumisen kritiikiksi. On pieni ihme, että Disney on tuottanut elokuvan, joka avoimesti kajoaa niin kutsuttuun amerikkalaiseen elämänmuotoon. Pixar-studio parantaa viime vuoden loistavasta Ratatouillesta ja osoittaa muulle Hollywoodille, että taidetta voi tehdä myös kaupallisista lähtökohdista. Kaiken tämän lisäksi kyseessä on kaunis romanssi ja toimiva lastenelokuva. Pixar heittää Wall-E:llä myös ensimmäistä kertaa todellisen haasteen pian eläkkeelle jäävän Hayao Miyazakin johtamalle Ghibli-studiolle animaatiomaailman kruunusta.

Hollywoodin palkintokaalasykliä noudattaen Suomessa alkuvuodesta 2008 ilmestynyt Coen-veljesten Menetetty Maa tullaan luultavasti muistamaan klassikkona vielä vuosikymmenien päästä. Cormack McCarthyn selittelemättömään ja myyttisiin ulottuvuuksiin yltävään romaaniin perustuva elokuva kertoo rahasta, kuolemasta ja kohtalosta. Coen-veljesten ehdottomasti tasapainoisin teos sisältää tunnetusti Javier Bardemin kammottavalla viileydellä näyttelemän kuoleman lähettilään ja liioittelematta yhden elokuvahistorian suurista hirviöistä. Kolikonheittokohtaus bensa-asemalla pärjää jopa suspensen mestarin Hitchcockin Takaikkunalle.

Suosikkiohjaajani Wes Andersonin Darjeeling Limited on mielipiteitä polarisoinut teos, josta löysin paljon hyvää. Kaikki eivät pitäneet elokuvasta, koska siinä ei tapahdu mitään. Andersonin elokuvailmaisun kieli on kuitenkin nyky-Hollywoodin omaperäisimpiä, eikä keneltäkään voi jäädä huomaamatta otosten ja näyttämöllepanon harkittu leikkisyys. Darjeeling Limited hehkuu lapsuuden Viewmaster-kiekkojen, 60-luvun popmusiikin huippujen ja ajattoman nostalgian väreissä; minulle Wes Anderson joukkueineen edustaa elokuvan taianomaisuutta parhaimmillaan.

Vaikka Indiana Jones -trilogian jatko-osa Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta ei ole täydellinen floppi, on se silti vuosien odotuksen jälkeen suuri pettymys. Ohjaaja Spielbergin ja käsikirjoituksen paukut riittävät ensimmäiseen puolituntiseen, joka lupaa toimivaa ja hauskaa story-rideä, mutta tämän jälkeen elokuva muuttuu sekavaksi ja ote karkaa ohjaajan käsistä. Lopun aikaa saamme seurata kohellusta, joka on sekoitus Hong Kong -elokuvasta tuttuja kiihkeätahtisia ja yhdentekeviä pikajuonenkäänteitä sekä epäonnistuneita gageja ja mikä pahinta: jännitysmomentin vääjäämättä ja surkeasti latistuessa taustalla. Etenkin ensimmäisen Indiana Jones -seikkailun poikamaisen kujeilevan sydämen on korvannut rytmihäiriöinen ja läpikaupallinen tekosydän.

Huonoin näkemäni suuren budjetin tuote kuluneelta vuodelta on epäilemättä moraalisesti vastenmielinen Street Kings, jossa Keanu Reeves unissakävelee läpi rähjäisen poliisin roolinsa ja toisissa elokuvissa loistanut Forest Whitaker ylinäyttelee maneerisesti Siinä missä Street Kings olisi voinut valita televisiosarja Shieldissä (josta elokuva on ilmeinen plagiaatti) hyvin toimineen kantaaottamattomuuden ja moraalisen harmaan alueen käsittelyn, se maalaa henkilöhahmoistaan mustavalkoisia karikatyyreja. Lopun ilmeisesti modernin kyyniseksi tarkoitettu loppuratkaisu ei sekään sovi yhteen elokuvan muiden äärimmäisyyksien kanssa. James Ellroynkin käsikirjoittama elokuva on kuin eksploitatiivinen irvikuva 90-luvun mainiosta L.A. Confidentialista.

Suomen elokuvatarjonnan Hollywood-keskisyys on edelleen huutava vääryys. Taiwanilaismestari Hou Hsiao-hsienin meditatiivisen Le Voyage du Ballon Rougen poisjäänti Suomesta olkoon esimerkkinä tästä. Koska kaupallisen elokuvamaailman ykkösprestigekekkerit ovat vasta edessä, lienee vuoden 2009 alulle odotettavissa teattereihin jälleen laadukasta tarjontaa Atlantin toiselta puolen.

PARHAIMMAT:
1. WALL-E
2. Menetetty maa
3. The Darjeeling Limited

Maininnan arvoiset: Lust, Caution, Juno, Erämaan armoille.

KALKKUNAT:
1. Street Kings
2. 88 minuuttia
3. Nyt tai ei koskaan
4. The Kingdom
5. Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta

MARJO ESKOLA:

Vuosi 2008 käynnisti Blu-ray ilottelun, jota voidaan juhlistaa värikkäiden kuluneen vuoden elokuvien kuten Speed Racer ja WALL-E kautta. Seuraavista listalle yltää kuitenkin vain WALL-E, sillä Speed Racer jää harmillisesti jonnekin lasten- ja toimintaelokuvan välimaastoon päältä kauniiksi kakuksi. Ykkösenä listalla komeilee siis Pixar-animaatio WALL-E, joka paitsi jatkaa Pixarin voittokulkua uudella tarinalla on samalla Toy Story -elokuvien ohella yksi harvoista animaatioista, jotka toimivat yhtä hyvin sekä englanniksi että suomeksi puhuttuna. Hahmoista etenkin itse Waltsu sekä takakireä Mo ovat megasöpöjä eikä pienenä saavutuksena voi pitää myöskään torakan muuttamista sympaattiseksi sivuhahmoksi. Komeat kuvat ja hauskat oivallukset kruunaa ajankohtainen teema, joka muistuttaa maailmamme ainutkertaisuudesta ja kauneudesta.

Kuten arvata saattaa, viimeisimmästä Batman elokuvasta Yön Ritari ei pääse tällaisessa listauksessa yli eikä ympäri. Jokeri nyt vaan on loistava kaiken ennakkoylistämisen mukaisesti tai siitä huolimatta. Sen lisäksi, että Heath Ledgeristä tuli leffan ja sitä seuranneiden tapahtumien myötä kulttihahmo ja että Christian Bale jatkaa hyväksi havaitulla linjalla on Yön Ritarissa täytettä myös juonen, tunnelman ja muiden roolisuoritusten, erityisesti Aaron Eckhartin tarjoileman Harvey Dentin, puolesta. Christopher Nolan johtaa maestrona joukkoa, joka temmeltää mieleenpainuvasti läpi kolkon Gotham Cityn ja ansaitsee Yön Ritarille kakkospaikan vuoden 2008 parhaiden elokuvien rankingissa.

Iron Man on ilman muuta yksi vuoden 2008 testosteronintäyteisimmistä elokuvista. Osalle katsojista sarjakuvaan pohjautuminen, tiukka toiminta ja naistenkaato tuntuvat riittävän jo lähes itseisarvoisesti, mutta Iron Manilla on onneksi muitakin avuja. Viimeistään Iron Man vahvistaa ensinnäkin Robert Downey Jr:n uuden nousun raskaan sarjan näyttelijänä. Alun aavikkojakso on ainakin tarinaa ennestään tuntemattomalle yllättävän synkkä ja hidas ja tarjoaa juuri näillä elementeillä sankarihöttöä kiinteämpää sisältöä.

Be Kind Rewind edustaa jotakin muista kärkiviisikon elokuvista erottuvaa. Hauska joskin yllättävän draamallisista aineksista koostuva elokuva tuoksuu VHS-kaseteille ja makealle Ghostbusters-leikkilimalle, tuntuu lämpimälle ja kotoisalle ja kutkuttelee leffafriikin muistinystyröitä. Jack Black jakaa edelleen katsojat kahteen leiriin, mutta säästelee hurjimpia niekkuja ja ällöttävyyksiä lempilapsiprojektejaan kuten Tenacious D:tä varten antaen näin enemmän tilaa tarinalle ja tunnelmalle, sekä muille hahmoille.

Huolimatta Marttyyrit-elokuvan vuoden lopuksi esittämistä vähintäänkin epämiellyttävistä ja häiritsevistä kuvista AJ Annilan Sauna on vastuussa yhdestä vuoden 2008 hyisimmästä näystä, joka konkretisoituu loppukohtauksen kammottavassa hahmossa solisevan talvipuron rannalla. Kokonaisuuskaan ei ole hassumpi, vaan toimii säikyttelynä säikyttelyjen joukossa esittäen samalla joitakin uusia vaihtoehtoja tavallisimmille tapahtumapaikoille ja esittämistavoille.

Harmittavaa kyllä, aikamoista kukkua on saatu tänäkin vuonna aikaiseksi kaiken hyvän ohella. Lukuisten esimerkkien joukosta nostettakoon esille laahaava CGI-töllistely Narnian Tarinat: Prinssi Kaspian, joka on yksinkertaisesti ja kerrassaan ärsyttävä. Näyttelijät keskittyvät lähinnä vaihtelevan aksenttinsa vahtimiseen, ymmyrkäiseen toljottamiseen ja oman vuorosanansa odottamiseen ja juoni asettaa, ikävä kyllä, jälleen suuressa määrin etualalle pikku Lucyn, joka saa jälleen leikkiä jumalaa ja syyllistää muita.

Tämä ei edes naurata! Katsojaa aliarvioidaan urakalla Lordielokuva Dark Floorsissa, jossa hirviöbändi itse yrittää hoitaa säikyttelyn. Totuushan on se, että Dark Floors veti ne harvatkin ihmiset elokuviin vain suomalaisen elokuvan tukemisen ansiosta. Silent Hillin kopioimisella ja korokepohjakengillä ei pitkälle pötkitä.

Muihin epäonnistujiin on helppo lukea ainakin uudelleen lämmitetty Päivä, jona maailma pysähtyi, sekä Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta. Molemmat pyrkivät täyttämään liian suuria kenkiä eivätkä onnistu jättämään jälkeensä kuin korkeintaan harmitusta maksetusta leffalipusta. Näyttelijät tyytyvät tarjoilemaan alavireisiä suorituksia ennalta-arvattavien juonenkäänteiden kuljettaessa elokuvia kohti helpotusta eli loppua.

Sex and the City – Sinkkuelämää oli päällisin puolin ihan hyvä, mutta ei tee oikeutta sarjalle, johon elokuvaa väistämättä verrataan. Paras puhti ja suurin hypetys on jo ohi ja jäljelle jää keskiverto chick flick, joka vaatii seurakseen lasillisen punaviiniä ja ympärille aikuisia naisia väärissä kohdissa nauravien pissisten sijasta. Tästäkin huolimatta henkilökemian puutetta ja elokuvan tekijöiden rahankiiltoa silmissä on vaikea hyväksyä.

PARHAIMMAT:
1. WALL-E
2. Yön ritari
3. Iron Man
4. Be Kind Rewind
5. Sauna

KALKKUNAT:
1. Narnian tarinat: Prinssi Kaspian
2. Dark Floors
3. Päivä jona maailma pysähtyi
4. Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta
5. Sex and the City – Sinkkuelämää

Artikkelissa käytetyt kuvat: © 2007-2008 Paramount Vantage, Miramax Films, Scott Rudin Productions, Mike Zoss Productions, Ghoulardi Film Company, Paramount Vantage, Miramax Films, Lionsgate, The Weinstein Company, Millennium Films, Nu Image Films, Equity Pictures Medienfonds GmbH & Co. KG IV, Emmett/Furla Films, Rogue Marble, Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures, Occupant Films, Mike Zoss Productions, Relativity Media, Studio Canal, Working Title Films, Warner Bros. Pictures, Legendary Pictures, DC Comics, Syncopy, Bronson Club, YLE, American Empirical Pictures, Cine Mosaic, Indian Paintbrush, Scott Rudin Productions, Dark Blades Films, Fairview Entertainment, Marvel Enterprises, Road Rebel, Emperor Motion Pictures, Global Entertainment Group Co, Ixtlan Corporation, Millbrook Pictures, Omnilab Media, Onda Entertainment, QED International, Good Time Charlie Productions, Universal Pictures, Playtone, Participant Productions, Relativity Media, Partizan, Sandrew Metronome, Universal Pictures Finland, Nordisk Film, Paramount Home Entertainment Finland, FS Film, Warner Home Video Finland, Future Film ja Walt Disney Home Entertainment.

koonnut: © 2009 Lasse Lepola