Ei mikään paperitiikeri: Olkikoirat

Straw Dogs (1971)

  • 5

Sam Peckinpahin Olkikoirissa matemaatikosta tulee tappaja, kun pitää puolustaa hyveitä.

julkaistu 2009-10-11 / päivitetty 21.03. klo 23:11

KUVA 1

Olkikoirat
Olkikoirat 

Tappamisen esittäminen yhteen sovittamattomana järkevän ajattelun ja nyky-yhteiskunnan kanssa saa keikauksen Sam Peckinpahin Olkikoirissa (Straw Dogs, Yhdysvallat/Iso-Britannia 1971). Siinä oikeusvaltion periaatteita puolustetaan pätkimällä muita, jotta he eivät pätkisi kolmatta.

Epävarma matemaatikko David (Dustin Hoffman) muuttaa kauniin vaimonsa Susanin (Amy Summer) kanssa tämän entiselle kotiseudulle, Englannin maaseudulle. Davidin tarkoituksena on perehtyä matematiikan koukeroihin. Tutkimusrahoilla on kustannettu majapaikka, oletettu idylli.

Pariskunta palkkaa miehiä rakentamaan autotallin ja hoitamaan tuholaisongelman. Amylla on ”jaettu menneisyys” tutuiksi paljastuvien miesten kanssa. Suhdetta uudelleen lämmittää Davidin ymmärrettävä halu eristäytyä ja uppoutua tutkimuksiinsa. On luotu vastakkainasettelu kylän miesten ja Davidin välille: pubissa kaljaa kittaavat duunarit, akateemikko.

Keskeinen kohtaus on miesten visiitti ja Amyn raiskaus. Raiskauksesta poikkeavan (ja kohua herättäneen) tekee se, että Amy lähtee vapaaehtoisesti mukaan, joskin akti alkaa pakotettuna. Heti perään mukaan änkeää toinen, ja sävy palautuu jälleen pakotetuksi.

Peckinpahmaiseen leikkaustyyliin tapahtuma on sirpaleista montaasia, päällekkäin leikataan tapahtumia täältä ja tuolta, kuvia orvosta Davidista huijatulla metsästysreissulla ja Amyn kamppailusta. Tyyli toistuu myöhemmin kirkossa. Juhlan ääniärsykkeet ja tutut kasvot käynnistävät Amyssa pelokkaita muistoja — assosiaatioiden monenkirjavan ketjun.

Voisi odottaa, että kuullessaan vaimonsa kohtalosta David ryhtyy kostoreissulle. Tämä mielikuva on joillekin jäänyt, vaikkei se ole loogisesti mahdollista, ellei Criterionin DVD-julkaisu ole hukkapätkää. David ei näet elokuvan aikana saa tietää vaimonsa kohtalosta.

Kliimaksi sijoittuu kyllä Davidin talolle ja kylän miesten välille, mutta siinä David suojelee vajaamielistä rikoksenuusijaa. Kylän mahtimiehen tytär on kadonnut, hänet on nähty viimeksi jättiläismäisen mutta vajaamielisen Henry Nilesin seurassa. Nyt Niles halutaan hakata tietojen saamiseksi.

David uskoo lakiin. Hän on valmis oman ja vaimonsa hengellä suojelemaan Nilesia. Kinkkisesti Niles on syyllinen. Ongelma ratkeaisi heittämällä mies pihamaata kiertävälle lynkkausjoukolle. Mutta David painottaa ottamaansa kantaa: Ympäristön tapahtumat vaikuttavat häneen eikä hän voi katsoa muualle. Se olisi pelkuruutta.

Pasifistista tappajaksi muuttuva David ei tiedä, mitä Nilesin haluavat miehet ovat tehneet hänen vaimolleen. Yksityiskohtainen raiskaus on kuin katsojalle ja luutuneille konventioille keskisormea näyttävä metku. David ei ryhdy valkoiseksi ritariksi puolustaakseen prinsessaa lohikäärmeeltä. Hän puolustaa suurempia, vaikeampia asioita.

Raiskaus on helppo nähdä myös naisvihamielisenä ja naista syyllistävänä, ja niin jotkut näkevätkin. Amysta luodaan homssuinen kuva. Hän flirttailee tietoisesti miehille, joita hän on ristiriitaisesti kertonut pelkäävänsä. Kenties se on pikkumainen kosto työhönsä uppoutuneelle Davidille.

Mutta laajempi tendenssi on ohjaajan. Peckinpahin elokuvat eivät ole elämää syleileviä, vaan melko brutaaleja. Kosketustapa ei ole läpeensä kyyninen, heroismin mahdollisuus pilkistää välistä. Viattomuus on kuollut, mutta aika, jolloin oli toisin, muistetaan. Syntyy lähtökohtiansa moniulotteisempi kuva, jossa hyvyys limittyy pahuuteen ja sankaruus pelkuruuteen. Ihminen rakentuu monista palikoista.

Vietnam-westernissä Hurja joukko (The Wild Bunch, Yhdysvallat 1969) rosvot lunastavat itsensä marttyyriuden kautta. Työkseen pankkeja ja höyryvetureita ryöstävät konnat löytävät takaluukun, jonka kautta kuolla sankareina rotan sijaan.

Villi loppukohtaus on samalla eräänlainen päätös westernille, genrelle, joka elokuvateoreetikko André Bazinin mukaan syntyi, kun mytologia löysi ilmaisumuotonsa. Myös elokuvan sisäiseltä ajankuvaltaan myytti ”lännestä, jota tavoitella” vetelee viimeisiään. Vuosisata on 20., intiaanit “siivottu”, alueet vallattu ja rannikot yhdistetty rautateitse.

Rautaristi (Cross of Iron, Iso-Britannia/Länsi-Saksa 1977) taas nihiloi kaiken mystisyyden natsijoukoilta pudottaessaan heidät riitelevien ihmisten tasolle. Sodan jälkikuvaksi jäänyt pateettinen ”saksalaisen sotilaskurin” ihannointi — itsesuojeluna irrotetaan koko osa-alue suuremmasta jatkumosta, sen pääasiallisesta merkityksestä — tuskin on koskaan murskattu yhtä tehokkaasti. Siinä sotaa käyvät miehet, kun johtajat keräävät tinapokaaleja. Niiden arvo elämän ja kuoleman kysymyksissä on mitätön.

Ideaalien puolustaminen vaikeuksien edessä on hankalaa, sanoo Olkikoirat. Tulella tulta vastaan taisteltaessa on vaarana muuttua prosessin aikana siksi, mitä vastaan taistellaan — tämä on sanontana muuttunut kliseeksi, kuten monet suuret maksiimit.

Tältä osin Olkikoirat louhii syvältä asettaessaan tavallisen ihmisen järjestäytyneen yhteiskunnan aivan keskeisen kysymyksen eteen. Asiaa ei myöskään haittaa se, että toiminnan kuvaus lukeutuu elokuvanhistorian parhaimmistoon — piirre, jota Peckinpahilta terävimmillään voi odottaa.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Cruella

| 28.05.

De Vil verhoutuu Westwoodiin: ikoninen Disney-pahis saa piristävän synkän ja provokatiivisen punk rock-käsittelyn.

Lue lisää »

Army of One

| 10.05.

Kirveen ja jousen kanssa hurjana ramboilevaa Ellen Hollmania et halua korvessa kohdata.

Lue lisää »

Kuka pelkää puudelia

| 23.05.

Infantiili ihmissusianimaatio kaipaa vähemmän Boltia ja enemmän Larry Talbotia.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Army of One

| 10.05.

Kirveen ja jousen kanssa hurjana ramboilevaa Ellen Hollmania et halua korvessa kohdata.

Lue lisää »

Kuka pelkää puudelia

| 23.05.

Infantiili ihmissusianimaatio kaipaa vähemmän Boltia ja enemmän Larry Talbotia.

Lue lisää »

Cruella

| 28.05.

De Vil verhoutuu Westwoodiin: ikoninen Disney-pahis saa piristävän synkän ja provokatiivisen punk rock-käsittelyn.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

After We Collided

| DVD | 03.05.

Nuorten aikuisten Fifty Shades of Greyssä tapellaan ja nussitaan, mutta mitään ei tapahdu.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Luetuimmat – 12KK

Caleb Landry Jones ja Henry Hughes

The Outpost Lue arvio »

Gerard Butler

Greenland Lue arvio »

Russell Crowe

Rattiraivo Lue arvio »

Gugu Mbatha-Raw ja Gemma Arterton

Kesämaa Lue arvio »

Devin France

Wendy Lue arvio »

Inja Zalta, Emilia Ares ja Ronen Rubinstein

Follow Me Lue arvio »

Josephine Langford ja Hero Fiennes Tiffin

After We Collided Lue arvio »

Ellen Hollman

Army of One Lue arvio »

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2021
ISSN 1798-7202