Marvelin Daredevil-hahmo syntyi 1960-luvulla, aikana jolloin sankarin kotiseutu, New Yorkin Hell’s Kitchen oli irlantilaisjengien ja mafian hallitsema Manhattanin Villi Länsi. Nykyään mainettaan mukavampi kaupunginosa on Netflixin uutuussarjassa suuren hävityksen jäljiltä taas kerran paheiden ja rikollisuuden pesä jota saapuu puhdistamaan salaperäinen oikeudenpuolustaja. Laadukkaan päivityksen taustapiruina häärivät Marvelin Joe Quesadan ohella sarjaveteraani Drew Goddard (Lost, Alias) ja Daredevilin varsinainen showrunner Steven S. DeKnight (Smallville, Buffy, vampyyrintappaja).

Esikuvalleen uskollisen synkkä ja rouhea Daredevil häivyttänee viimeisetkin muistot Ben Affleckin tähdittämästä epäonnistuneesta elokuvaversiosta. Samalla se nostaa rimaa Marvelin muiden tuotantojen kohdalla: Daredevilin väkivalta on paikoin todella tylyä ja raakaa; hahmot myös kiroilevat, ryyppäävät ja kuolevat tavalla joka ei kuulu koko perheen supersankarielokuviin ensinkään. HBO:n tasoista mässäilyä ei toki ole lupa odottaa, mutta Marvelilta sarja on rohkea veto, monin paikoin Christopher Nolanin Batmanejakin synkempi tapaus. Kyseessä on aikuisten tekemä ja aikuisille suunnattu sarja.

Daredevilin sankari on yhdeksänvuotiaana onnettomuudessa näkönsä menettänyt lakimies Matthew Murdock, joka jakaa öisin oikeutta Hell’s Kitchenissä tummanpuhuvana naamiomiehenä. Sokean Murdockin muut aistit toimivat yli-inhimillisellä tarkkuudella. Supervoimiensa avulla sankari liikkuu yössä vaivatta ja höykyttää rikollisia martial arts -taidoilla jotka ovat enemmän velkaa The Raid-elokuvien hienostuneelle aasialaistoiminnalle kuin Marvelin perusmätkinnälle. Sisältyypä sarjan kakkosjaksoon jopa komea Oldboy-homage.

Murdockin uunituoreen asianajotoimiston partneri on opiskelukaveri Foggy Nelson (Elden Henson) ja sihteerin virkaa toimittaa omia salaisuuksiaan hautova, suuresta salaliitosta jo pilottijaksossa kantapään kautta vihiä saava Karen Page (Deborah Ann Woll). Yöllisten partioretkien jäljiltä Mattia paikkailee avulias hoitaja Claire Temple (Rosario Dawson) jonka hahmossa on havaittavissa Marvelin Night Nursen piirteitä.

Daredevil alkaa siitä mihin vuoden 2012 The Avengers päättyi: Manhattania uudelleenrakennetaan avaruusolioiden hyökkäyksen jäljiltä. Rakennusfirmojen kulisseissa pelataan likaista peliä ja korruptio rehottaa valtoimenaan. Hell’s Kitchenin alamaailman naruja vetelee Wilson Fisk (Vincent D’Onofrio), vaikutusvaltainen liikemies ja sadistinen gangsteri jonka nimeä toiset konnat eivät uskalla edes ääneen sanoa. Fisk, sarjakuvan Kingpin, on eittämättä sarjan kiehtovin hahmo. Hän on yhtä aikaa hienostunut, yksinäinen herrasmies ja väkivaltainen psykopaatti joka hallitsee alamaisiaan rautaisin ottein. Alamaailman kuningas on kuitenkin savijalkainen jättiläinen jota ulkoiset voimat moukaroivat tauotta. Järkälemäisen D’Onofrion roolityö Daredevilin nurkkaan ahdistamana öykkärinä on hänen uransa parhaimpia.

Vincent D’Onofrio esittää Wilson Fiskiä.

Nimiroolia tulkitseva Charlie Cox (Kaiken teoria, Boardwalk Empire) on erinomainen hänkin. Brittinäyttelijän vakuuttavasti esittämä, katolisessa synnintunnossa piehtaroiva pykälänvääntäjä osoittautuu Avengers-ryhmän kirkasotsaisia idoleita vivahteikkaammaksi hahmoksi. Jokaisella supersankarilla on tunnetusti the menneisyys joka muokkasi supermiehen, ja Daredevil ei ole poikkeus. Murdockin taustaa esitellään paikoin melko kliseisesti, mutta Coxin vakaa roolityö välttää pahimmat melodraaman karikot. Jotain näyttelijän karismasta kertoo sekin, että hän hallitsee kohtauksia usein kirjaimellisesti lakki silmillä.

Suureen rooliin nostetaan myös Deborah Ann Wollin (True Blood) esittämä Karen, joka kehittyy sarjan aikana vapisevasta uhrista määrätietoiseksi toimijaksi. Karen ei ole karatepotkuja jakeleva naissankari, mutta ei myöskään naamioitua pelastajaa odotteleva hissukka. Hänen ristiretkensä Fiskin imperiumia vastaan ja ystävystyminen kaikennähneen lehtimiehen Ben Urichin (Vondie Curtis-Hall) kanssa tuovat sarjakuvasaagaan paljon kaivattua realismia ja inhimillistä kosketuspintaa Daredevilin ja Kingpinin eeppisempien hahmojen rinnalle. Pienemmissä rooleissa nähdään sellaisia laatunäyttelijöitä kuin Scott Glenn, Peter McRobbie ja Bob Gunton. Teinit ja varhaisnuoret on suurelta osin jätetty tällä kertaa näyttelijälistan ulkopuolelle.

Matt Murdock (Charlie Cox) ja Karen Page (Deborah Ann Woll).

Daredevilistä ei muutenkaan ole ala-astelaisten välituntileikkien aiheeksi: tässä sarjassa väkivalta satuttaa ja tavalliset nyrkiniskutkin jättävät jälkensä. Etenkin uskonkriisiä potevaa Murdockia piestään välillä kuin itse Vapahtajaa. Kristillisten allegorioiden käyttö sarjakuvien polttoaineena ei ole uusi keksintö, mutta sarja ottaa tämänkin puolen vakavasti. Viihdyttävää toimintaa ja kevyttä huumoriakin tarjoillaan draaman ohella, mutta Daredevil ansaitsee ehdottomasti synkän leimansa.

Aivan täydellinen suoritus Daredevil ei ole. Kolmeentoista jaksoon mahtuu väkisinkin myös tyhjäkäyntiä ja suvantokohtia. Siitä huolimatta tarjolla on nyt parasta Marvelia pitkiin aikoihin. Ehkä jopa ikinä.

Teksti: 2015 Markku Ylipalo