Vuosi 1920, Atlantic City. Viskilasit kädessä tanssivat poliitikot, porvarit ja muut epäilyttävät pukumiehet seuralaisineen eivät suinkaan laske sekunteja vuoden vaihtumiseen, vaan uuteen aikakauteen. Alkoholin valmistus ja myynti kriminalisoidaan, mutta kupin kumoaminen säilyy rankaisemattomana paheena. Vapaamielisyydestään tunnetussa Yhdysvalloissa lain täytäntöönpano laski viinan laatua, räjäytti hinnan pilviin ja kasvatti järjestäytyneen rikollisuuden kysyntää ja vaikutusvaltaa.

Sopranosin käsikirjoittajana nimeä luoneen Terrence Winterin korruptioeepos Boardwalk Empire ei ollut hänen ideansa. HBO lähestyi moninkertaista Emmy-voittajaa Atlantic Cityn historiikilla ja pyysi vilkaisemaan, josko opuksen sivuilta ponnistaisi tv-sarja. Kuultuaan Martin Scorsesen olevan mukana projektissa, ilmoitti Winter löytävänsä tv-potentiaalia vaikka rivien väleistä. Ensimmäisen tuotantokauden perusteella sarjalla on mahdollisuuksia tehdä sama 1920-luvulle kuin mitä Mad Men ja Langalla ovat tehneet 1960- ja 2000-lukujen Yhdysvalloille.

Alkuun hajanainen ja turhankin rönsyilevä henkilögalleria vahvistuu sitä mukaa kun jaksonumero suurenee ja sivuhenkilöt saavat lihaa luidensa ympärille. Utuisen hämärästi valaistut kohtaukset ja kohtalokkaat kuvakulmat luovat historiasta tuttujen ja tuntemattomien henkilöhahmojen ylle surua ja toivoa paremmasta. Vaikka rahapinot kasvavat, ovat väkivallan ja kavalluksen valinneet ihmiset valintojensa orjia. Prässätystä puvusta ja kauniista naisista huolimatta gangsterien psyyke etsii aina vain jotain uutta, määrittelemätöntä parempaa. Broadwalk Empiren henkilöhahmoissa näkyy film noirin perintö.

Tupakansavun varjossa elävä synkeänpuoleinen, mutta silti osuvalla huumorilla pippuroitu draama on kronikan sydän. Rasvatun koneiston tapaan toimivan kerronnan selkäranka on puolestaan sen kyky luoda henkilöhahmojen ympärille hengittävä maailma. Kalliista lavasteista viis. Ne kieltämättä luovat sarjaan ruttokaupalla autenttisuutta ja uskottavuutta, mutta ilman vahvoja teemoja ne olisivat vain tyhjiä katuja.

The Wiren tapaan Boardwalk Empire on ennen muuta yhteiskunnan kuvaus. Rajussa muutoksessa oleva järjestelmä antaa avaimet Amerikkalaisen unelman toteuttamiseen. Kieltolain puitteissa tämä tarkoittaa riskin ottamista. Kalastajat poimivat ruumiita Atlantista vähän väliä. Ihmiset tasapainoilevat voitonvarmuuden ja pelkojensa välillä. Korruptio, yhteiskunnallinen paternalismi ja patriarkaattisuus tekevät hymystä petollisen ja juhlasta näytelmän, jossa kunkin on hoidettava oma roolinsa vinksahtaneiden perinteiden mukaisesti.

Huolimatta tapahtumien sijoittumisesta 1920-luvulle, ovat monet sarjan teemoista ajattomia. Tässä sinällään ei ole mitään ihmeellistä, historialliset fiktiot ovat aina aikakautensa tuotoksia. Poliittinen kähmintä, sukupuolten tasa-arvokysymykset ja kulttuurien sulatusuunin köhiminen ovat kaikki arkoja aiheita niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Toisaalta Winterin luomus on myrkkyä myös nostalgikkojen siistityille menneisyyskuville. Teemojen käsittely on sujuvaa ja ikäviä kysymyksiä esitetään tarinan kuljetuksen lomassa.

Boardwalk Empire ei käynnisty ongelmitta ja sen koneisto jauhaa sitä tehokkaammin, mitä pidemmälle kalenterissa päästään. Tämä ei yksiselitteisesti johdu puhtaista käynnistymisvaikeuksista, vaan pikemminkin sarjan heittämästä haasteesta. Kortteja ja ennen muuta pelaajia on sen verran runsaasti, että alussa energiaa menee ajoittain tuskastuttavan paljon kasvojen ja niiden takana olevien motiivien muistamiseen. Itse kerronta on sinällään kohtalaisen suoraviivaista. Kun eri ryhmittymät selkiytyvät, nappaa rikollisuuden ja politiikan epäpyhän avioliiton sykähdyttävä kuvaus hellittämättömään kuristusotteeseen.

Blu-ray: Boardwalk Empiren laadukas Blu-ray-julkaisu tarjoillaan erinomaisella 1.85:1-kuvalla ja työnsä mainiosti hoitavalla DTS-HD MA 5.1-ääniraidalla. Lisämateriaaleista löytyy erilaisia koosteita ja kommenttiraitoja, joita voi varauksetta suositella sarjaan humahtaneille.

Teksti: © 2011 Jouko Luhtala