Esittely | Juoni ja tuotantotiedot | Esituotanto ja kuvaukset | Jälkituotanto ja vastaanotto

Seitsemännen taiteen historia tuntee monia tapauksia, joissa tuottajan ja ohjaajan mielipiteet ovat menneet sen verran pahasti ristiin, että viimeksi mainittu on joko suoraan sysätty syrjään kesken kuvausten tai elokuvan lopullinen versio onkin ilmestyttyään ollut täysin ohjaajan näkemyksestä poikkeava. Varsinkin amerikkalaisissa elokuvissa tuottajalla on monesti ollut näppinsä pelissä elokuvan lopullista versiota koostettaessa. Charles Chaplin kielsi ainoan toiselle elokuvantekijälle koskaan tuottamansa teoksen, A Woman of the Sean (1925) esittämisen vain yhden näytännön jälkeen pitäen sitä kaupallisesti epäonnistuvana elokuvana. Varmistaakseen elokuvan katoamisen Chaplin poltti myöhemmin sen kaikki olemassa olleet negatiivit (1).

Saksalaisen mestariohjaaja F. W. Murnaun Hollywood-ura puolestaan loppui ennen aikojaan jatkuviin kiistoihin studiopäällikkö William Foxin kanssa, minkä seurauksena ohjaaja purki sopimuksensa kesken kolmannen amerikkalaisen elokuvansa, Suurkaupungin tytön (City Girl, 1930) kuvausten. RKO Pictures puolestaan lyhensi Orson Wellesin Mahtavia Ambersoneja (The Magnificent Ambersons, 1942) miltei tunnilla kysymättä ohjaajalta yhtään mitään (2). Eikä mikään ole vuosien saatossa muuttunut: Paul Schrader ohjasi Manaaja-saagan tuoreimman tuotoksen Manaaja: Alku (The Exorcist IV: The Beginning, 2004) vain kuullakseen, ettei elokuvassa ollut tarpeeksi kauhuelementtejä – samalla elokuvan tuottanut yhtiö ilmoitti, että Renny Harlin ohjaa koko elokuvan alusta lähtien uudelleen.

Elokuvahistorian kuuluisin torso, julmimman kohtalon kokenut teos on kuitenkin itävaltalaissyntyisen Erich von Stroheimin loppuvuonna 1924 ensi-iltansa saanut Ahneus (a.k.a Saituri, Greed, 1924). Sen täydellisen version löytyminen olisi jokaisen elokuvahistorioitsijan ja –tutkijan toiveiden täyttymys: puuttuvia tunteja voidaan hyvin nimittää elokuvan Graalin maljaksi (3). Alkuperäiseltä kestoltaan liki kymmentuntinen elokuva silvottiin tuotannonjohdon toimesta hieman yli kaksituntiseksi. Tyrmistyneen Stroheimin on kerrottu tunteneen suoranaista fyysistä tuskaa nähdessään elokuvansa tuhoutuvan. “Olen tehnyt eläessäni vain yhden todellisen elokuvan, eikä kukaan ole koskaan nähnyt sitä”, tilitti katkera ja surullinen Stroheim.

LÄHTEET:
Richard Koszarski: Von, The Life & Films of Erich von Stroheim, Limelight Editions, 1st edition, New York 2001.
Jonathan Rosenbaum: Greed, British Film Institute, 1st edition, Lontoo 1993.

VIITTEET:
(1) David Robinson: Chaplin, elämä ja elokuvat, Gummerus, 1. painos, Helsinki 1985, s.835.
(2) Peter von Bagh: Elämää suuremmat elokuvat II, Otava, 1. painos, Keuruu 1993, s. 195
(3) William K. Everson: American Silent Film, Da Capo Press, 1. painos, New York 1998, s. 288.

Esittely | Juoni ja tuotantotiedot | Esituotanto ja kuvaukset | Jälkituotanto ja vastaanotto

Teksti © 2008 Kari Glödstaf