Salaisuus pinnan alla - What Lies Beneath (2000)

Varsin suuri ja myös laadukas ohjaaja Robert Zemeckis ohjasi Michelle Pfeifferin ja Harrison Fordin tähdittämän psykologisen kauhuelokuva Salaisuus pinnan alla (What Lies Beneath, 2000 USA) samalla, kun Tom Hanks laihdutti itseään Cast Awayn saarikohtauksia varten. Eikä tällainen onnistu kovin monelta ohjaajalta. Hän taisikin olla auttamassa suuri "koneisto".

Salaisuus pinnan alla on yllättävän harkittu ja taitavasti rakennettu "välityö" ohjaajalta. Se kertoo Spencereistä suuressa talossaan meren rannalla. Tytär on juuri lähtenyt yliopistoon opiskelemaan ja nyt Claire (Pfeiffer) ja tämän mies (Ford) aloittavat uuden vaiheen parisuhteessa. Naapurin uudet asukkaat tuottavat pariskunnalle aluksi hupia öillisillä äänillä, mutta myöhemmin ääniä alkaa kuulua myös heidän talostaan. Claire pelästyy todenteolla, kun taulut alkavat putoilla ja ovet aukeamaan itsestään.

Salaisuus pinnan alla on Clark Greggin käsikirjoittama yliluonnollinen kauhuelokuva, joka paikoin intoutuu pelottelemaan suihkussa kuin Psyko. Eipä elokuva silti nojaa Psykoon täydellä painolla, vaan mukana on omaperäinen tarina. Elokuva luottaa kauhun sääntöihin, eikä paljasta kuin vasta lopussa totuuden, ja tätä ennen onkin esitetty kymmeniä epäilyksiä tilanteista. Usein juuri psykologinen trilleri on pelottavampi kuin tavallisiin pelotteisiin perustuva kauhuelokuva. Itsekin nautin psykologisen trillerin voimasta kuvata realistisemmin ja intiimimmin.

Ja nyt luulette, että olen unohtanut täysin Fordin ja Pfeifferin. En ole. Vaikka Zemeckis on todella hyvä henkilöohjaaja, osaa hän paremmin yhteiskunnallisen kuvaamisen. Michelle-tyttö Clairena tuntuu jäävän häälyväksi, kun tarina riistää häneltä osan. Naisen taustat ovat kovin pinnallisia ja kaukaisia, kuin myös koko perheen elämä, rikkaat amerikkalaiset keski-iänkriisissä. Ford onnistuu löytämään mielenkiintoisen uuden hahmon itsestään, mutta en paljasta ettei teiltä menisi kiksit katsomisessa.

Salaisuus pinnan alla on ihan hyvä psykologinen kauhuelokuva, jonka katsominen myöhäisuutisten jälkeen yksin on hyytävä kokemus. Tällainen kokemus osoittaakin sen, että kauhuelokuva vetoaa voimakkaimmin ihmiseen.