Armoton - Unforgiven (1992)

Clint Eastwood ilmestyi stetson-hattu päässään amerikkalaisten TV:n omistajien olohuoneisiin vuonna 1959 TV-sarjassa Rawhide, joka aloitti - joskin hieman vaatimattomalla tavalla - hänen tiensä kuuluisuuteen. Hieman myöhemmin Eastwood nähtiin Sergio Leonen spagettiwestern-trilogiassa, joka nosti hänet genren kulttihahmoksi John Waynen rinnalle. Eastwood poikkesi perinteisen pistoolisankarin roolista selkeästi, sillä hänen antisankarinsa ei ollut kovin jalo tai kunniallinen kuten edeltäjänsä, vaan kyyninen ja laskelmoiva, aina valmiina tappamaan. Tämä vähäsanainen cowboy tuli esiintymään 60-, 70- ja 80-luvuilla useissa elokuvissa, muuttaen pysyvästi yhtä amerikkalaisten perinteikkäintä ja rakkainta taiteenmuotoa - westerniä.

Vuonna 1992 Clint Eastwood filmasi elokuvan Armoton (Unforgiven, 1992 USA), jolla hän selkeästi jätti hyvästit legendaariselle ja kiistellylle western-hahmolleen. Ikääntynyt antisankari on kaukana itsevarmasta itsestään, kaatuillen ja liukastellen mudassa sikojen seassa ja vapisten kädessään revolveri, jolla hän ei näytä osuvan edes ladon oveen, pienestä peltipurkista tai ihmisestä puhumattakaan. Näin Clint Eastwood näyttää sulkevan ympyrän, joka hänet nosti kuuluisuuteen, ja josta tuli hänelle itselleen rakas ja tehokas työkalu itsensä ilmaisemiseen. Ja komealla tavalla Eastwood sen tekeekin: Armoton on tunteellinen, mutta toisaalta kivenkova kuvaus miehestä, jonka on jälleen tervehdittävä vanhaa itseään, jonka hän luuli jättäneensä taakseen jo monia vuosia sitten. Palkkioksi urakastaan Eastwood sai Oscar-palkinnot parhaasta elokuvasta ja parhaasta ohjauksesta sekä ehdokkuuden parhaasta pääosasta.

Tarinan keskeisin henkilö, William Munny (Eastwood) on vanha palkkatappaja, joka aikoinaan jätti pahat tapansa, meni naimisiin ja hankki itselleen ja vaimolleen pienen maatilan. Sittemmin vaimo synnytti Williamille kaksi lasta, mutta kuoli itse ja jätti Williamin yksin huolehtimaan lapsista. William kasvatti lapsensa parhaansa mukaan, mutta elämä muodostui varsin köyhäksi ja vaatimattomaksi. Niinpä William suostuu vastahakoisesti, kun eräs nuori cowboy, Kid (Jaimz Woolvett), saapuu hänen maatilalleen ja houkuttelee hänet mukaansa matkalle, jossa kahden miehen tappamisesta on luvattu 1000 dollaria. Nyt ikääntynyt palkkatappaja lähtee siis vielä kerran etsimään tappomielellä kahta miestä, jotka viiltelivät Big Whiskey´ssä prostituoidun ja näin ryöstivät häneltä ulkonäön lisäksi myös elinkeinon. Mukaansa hän ottaa revolverinsa ja vanhan ystävänsä Nedin (Morgan Freeman).

Tarina itsessään - eläkkeeltä takaisin "palvelukseen" astuva palkkatappaja - on kerrottu ennenkin, eikä Armoton itse asiassa tuo mitään järisyttävän uutta western-genreen. Elokuvan viehätys tulee Eastwoodille tunnuksenomaisesta, rauhallisesta rytmityksestä, jolla piirretään jälleen mahdollisimman tarkka kuva elokuvan keskeisistä henkilöhahmoista. Pääsijalla ovat nytkin tarina ja sen henkilöt, eivät toiminta ja väkivalta, vaikka niihinkin pääsemme tutustumaan lajityypille uskollisella tavalla. Ainoa ongelma elokuvan rakenteessa on rinnakkaistarina, jossa kerrotaan Big Whiskeyn sheriffistä, Little Bill Daggetista (Gene Hackman), legendaarisesta pistoolisankarista English Bobista (Richard Harris) ja hänen elämänkerran kirjoittajastaan Beauchampista (Saul Rubinek). Tuokin sivutarina itsessään on varsin kiinnostava, mutta sen liiallinen esiintuominen tuntuu toisinaan tarkoituksettomalta elokuvan ytimen kannalta.

Näyttelijäkaarti tekee vankkaa työtä läpi elokuvan. Parhaiten esille tulevat Hackman (joka voitti osastaan Oscarin) säälimättömänä, mutta tehokkaana sheriffinä ja tietenkin Eastwood, joka on parhaimmillaan tässä roolissa. Myös Harrisin työskentely on varsin vakuuttavaa, mutta hänen roolinsa jää loppujen lopuksi melko pieneksi. Morgan Freeman tulkitsee hahmoaan tarkoituksenmukaisesti, eli sympaattisesti, mutta hänen hahmonsa ei koskaan kehity yhtä kiinnostavaksi kuin edellämainittujen.
Armoton on kokonaisuudeltaan varsin ehjä ja selkeäteemainen western, joka piirtää henkilöhahmoistaan syvällisemmän kuvan kuin useimmat lajityyppinsä edustajat. Vanhan Williamin ja toisaalta nuoren Kidin sisäiset ristiriidat ja näiden kahden hahmon väliset ideologiset/moraaliset eroavaisuudet ovat mielenkiintoisia ja varsin kantavia teemoja, aina elokuvan ironiseen ja käänteentekevään loppuun saakka.