Snatch - hävyttömät - Snacth (2000)

Guy Richie teki kolme vuotta takaperin elokuvan Puuta, heinää ja muutama vesiperä (suomentajien mielikuvitus kunniaan!). Miehellä on selkeästi oma tyylinsä tehdä elokuvaa (ohjaajana ja kirjoittajana) ja häntä onkin tyylissään verrattu Quentin Tarantinoon. Se yksin kertoo jo paljon.

On totta, että molemmat heistä käyttävät useita päähenkilöitä (tai sivuhenkilöitä, miten vaan), ovat mieltyneitä useaan yhteen nivottuun juoneen ja soundtrack nousee poikkeuksellisen tärkeään osaan. Toisaalta he kuitenkin eroavat varsinaisessa tyylissä. Tarantinon tyyli ohjata on rauhallinen ja se keskittyy enemmän henkilöhahmoihin, kun taas Richie on äärimmäisen aggressiivinen niin kuvauksen kuin kerronnankin kanssa ja keskittyy enemmän tapahtumiin kuin niiden henkilöihin. Näin on asia ainakin Richien kahdessa uusimmassa elokuvissa. Snatch - hävyttömät (Snatch, 2000 Iso-Britania, USA) on hävyttömän nopeatempoinen elokuva, nopeat pysyvät mukana, hitaammat raapivat päätä ja kuluttavat kaukosäätimen rew-nappia.

Elokuvan juonta ei voi kovin hyvin selvittää, koska siinä on useampi eri juoni. Vaikka henkilöhahmot nivoutuvatkin lopussa yhteen, juoni ei tee samaa. Tiivistettynä voisi sanoa, että kysymys on suuresta timantista ja vedonlyönnistä.

Päätarina kulkee Turkish-nimisen miehen (Jason Statham, Puuta, heinää ja muutama vesiperä), nyrkkeilypromoottorin (Alan Ford) ja hänen apurinsa Tommyn (Stephen Graham, Puuta, heinää ja muutama vesiperä) ympärillä. Turkish ja Tommy ovat ostamassa uutta asuntovaunua mustalaisilta, kun heidän "gorillansa" joutuu tappeluun erään paikallisen mustalaisen, Mickey O´Neilin (Brad Pitt, Fight Club) kanssa ja saa pahasti neniinsä. Kaatunut gorilla oli nyrkkeilypromoottorin nyrkkeilijä ja nyt Turkishin pitää hommata uusi mies tulevaan nyrkkeily-otteluun. Paikan saa, kukapa muu kuin Mickey. Ongelmana on vain se, että hänen täytyy mennä lattiaan neljännessä erässä ja nyt siis puhutaan miehestä, jonka lempinimi on "One Punch".

Toinen tarina käsittää sitten tämän 84:n karaatin timantin. Franky Four Fingers (Benicio Del Toro, Oscar-voittaja 2000 elokuvasta Traffic) varastaa timantin ja aikoo myydä sen Aville (Dennis Farina, Reindeer Games - pelin henki), New Yorkilaiselle kauppiaalle, erään välikäden kautta. Kapulana rattaissa on ex-KGB-agentti Boris The Blade (Rade Serbedzija, Vaarallinen tehtävä 2), joka palkkaa kolme idiootti-amatööriä varastamaan timantin itselleen. Tämän jälkeen kaikki alkaa menemään enemmän tai vielä enemmän pieleen ja lopulta itse Avi joutuu matkustamaan Lontooseen kovanaama Bullet Tooth Tonyn (Vinnie Jones, taas Puuta, heinää ja muutama vesiperä) kanssa.

Kuten huomaatte juonta on vaikea selittää järkevästi, koska se koostuu enemmänkin eri tilanteista ja tapahtumista kuin yhdestä järkevästä tarinasta. Tajuatte mitä tarkoitan, kun olette katsoneet elokuvan.

Kuten nopeimmat teistä ovat jo ymmärtäneet, Richie kierrättää Puuta, heinää ja muutama vesiperä-elokuvaa rankalla kädellä. Perusrakenne on elokuvassa sama, kuten myös kulissit ja suuri osa näyttelijöistä. Voisi jopa sanoa, että Snatch on edellä mainitun jatko-osa. Kyytipojaksi on nyt saatu muutama amerikkalainen näyttelijä, eli Pitt, Del Toro ja Farina. Amerikan pojat suoriutuvatkin urakastaan hyvin, vaikkakin Del Toron hahmo on kuolleena 90% elokuvasta. Englantilaiset näyttelijät suoriutuvat myös hyvin, esim. Vinnie Jones Bullet Tooth Tonyna on loistava.

Sekamelskasta huolimatta Snatch on hyvä elokuva. Paljon huumoria, menevää musiikkia ja mielenkiintoinen käsikirjoitus (vaikkakin vanhaa kaavaa noudattava). Eli luvassa on kiroilua, väkivaltaa, ryöstöjä, hassuja lempinimiä, ganstereita ja muuta sellaista, jotka toimivat tässä tapauksessa hyvin. Jos pidit Puusta ja heinästä, tulet pitämään tästäkin. Siksi vain kolme tähteä neljän sijasta.