Schindlerin lista - Schindler's List (1993)

Schindlerin lista (Schindler's List, 1993 USA) on Steven Spielbergin toisen maailmansodan viimeisiin vuosiin sijoittuva juutalaisvainokuvaus. Kuvattuna suurimmaksi osaksi mustavalkoisena se kertoo Oscar Schindler nimisestä miehestä, jonka pääasiallinen tavoite on ansaita paljon rahaa ja pitää hauskaa elämänsä aikana. Elokuvan aikana ja tarinan kehittyessä Oscar kuitenkin muuttuu ja alkaa tajuamaan ihmiselämän todellisen merkityksen sen aikaisen hulluuden keskellä. Periaatteessa kyseessä on kasvutarina sijoitettuna vain historialliseen ajankohtaan ja kontekstiin.

Alusta lähtien tehdään selväksi mikä Oscar on miehiään ja mitä hän edustaa. Hän on porvari, eikä mitään muuta. Oscarin status ja intressit tulevat esiin, kun nähdään Oscar pukeutumassa rituaalin omaisesti iltaa varten. Hän on sen tyylinen mies jolle edustus, käyttäytyminen ja ulkonäkö ovat tärkeitä kaupankäynnin kannalta. Liam Neesonin näytteleminen on vahvaa eikä sitä tarvitse kyseenalaistaa. Myös Spielbergin ohjaus on vankkaa koko elokuvan ajan, vaikka siitä pystyykin löytämään tarkoituksenhakuisuuttakin. Katsojaa johdatellaan sentimentaalisella viulusoololla, kun naisia laitetaan suihkuun ja katsojan samaistumista helpottaakseen on sivuhenkilöiden joukossa kaikista ikäryhmistä edustajia. On vanhuksia, lapsia, miehiä ja naisia joiden puolesta on jännitettävä ja rukoiltava vuorotellen, mutta laaja valikoima ei ole kuitenkaan huono asia, kenties päinvastoin. Sillä saavutetaan suuremman yleisön hyväksyntä ja katsoja kokee mahdollisimman monen ihmiskohtalon kautta nämä tapahtumat, kenties niin hyvin että hänen ei tarvitse palata niihin enää uudelleen.

Tässä elokuvassa kuitenkin Janusz Kaminskin kuvaus on ehkä se väylä joka tuo pintaan monissa katsojissa eniten ristiriitaisia tunteita. Katsojalle herää väkisinkin kysymys: "Onko minulla lupa nauttia näistä silmiä hivelevistä kuvista kun teema on niin ahdistava?" Itse huomasin nauttivan kuvauksesta ja samassa huomauttavan itselleni että: "Hei, sä katot ahdistavia tapahtumia. Siinä ei ole mitään kaunista, joten lopeta." Suurilta osin leffa on kuvattu käsivaralla ja mustavalkoisena, joka tuo siihen dokumenttimaisen ja realistisen sävyn. Kuvauksella on hyvin tavoitettu vanha aika ja myös samalla uudenaikainen realismi.

Aikoinaanhan tämä leffa kahmaisi itselleen jopa seitsemän Oscaria voittaen mm. parhaan ohjauksen, käsikirjoituksen, kuvauksen ja musiikin. Katsellessani nyt kymmenen vuoden jälkeen leffaa, huomaan että se ei ole vanhentunut päivääkään tekniikan tai aiheen puolesta. Ja kaiken kaikkiaan vahvat näyttelijäsuoritukset, hyvä käsikirjoitus ja mahtava kokonaisuus tekee tästä yhden 90 -luvun parhaimmista elokuvista, tai kenties parhaan, ja sen pitäisi kuulua jokaisen elokuvia harrastavan tietouteen. Jokaisen Oscarinsa arvoinen.