Rio Bravo (1959)

1950-lukua voidaan pitää Hollywood-westernin viimeisenä kultaisena vuosikymmenenä. Vanhat ohjaajasuuruudet olivat vielä voimissaan, ja noina vuosina valkokankaille marssitettiin kolme lajityyppinsä hienointa teosta: 1952 Fred Zinnemannin Sheriffi, 1956 John Fordin Etsijät sekä 1959, kuin kruununa tuolle vuosikymmenelle, klassikoiden klassikko, Howard Hawksin (Arpinaama - Kansakunnan häpeä) Rio Bravo (1959 USA).

John T. Chance on pikkukaupungin sheriffi, joka astuu paikallisen suurtilallisen, Nathan Burdetten, varpaille pidättämällä tämän Joe-veljen murhasta. Vaikka sheriffin teko on täysin aiheellinen ja perusteltu, ei Nathan sitä hyväksy, vaan saartaa miehineen kaupungin. Näin Joeta ei saada liittovaltion oikeuden eteen tuomittavaksi, joten Chancen apulaisineen on vain odotettava, että ulkopuolinen apu ehättää perille, ennen kuin Burdette joukkioineen onnistuu vapauttamaan Joen. Niin kuin omien miestenkin kanssa ei olisi tarpeeksi harmia, saapuu kaupunkiin postivaunuilla etsintäkuulutettu kaunotar, joka iskee silmänsä sheriffiin ja aiheuttaa muutenkin ylimääräistä päänvaivaa.

Jo mykän elokuvan aikakaudella uransa aloittanut Hawks (1896-1977) oli yksi sukupolvensa suuria nimiä. Hän on monipuolinen ohjaaja, jonka uran varrelta löytyy monenlaisia elokuvia: rikosta, westerniä, musikaalia, urheilua, komediaa... Kuuluisan väitteen mukaan Hawks on ohjannut parhaan amerikkalaisen elokuvan kustakin keskeisestä lajityypistä. John Wayne, Walter Brennan ja Hawks olivat aikaisemminkin tehneet menestyksekästä yhteistyötä. Punainen virta (Red River, 1947 USA) kuuluu eittämättä suurten lännenelokuvien joukkoon, ollen se elokuva, jonka nähtyään John Ford tokaisi Waynestä: "En tiennytkään että tuo iso korsto osaa näytellä".

Rio Bravon miljöö on varsin koruton. Kaupungin kadut ovat miltei jokaisessa kohtauksessa autioita lukuun ottamatta vihollisleirin miehiä, turhat luontokuvaukset loistavat poissaolollaan ja ainoastaan lopullinen välienselvittely käydään muualla kuin pääkadulla tai sen varrella sijaitsevissa tiloissa (hotelli, saluuna, sheriffin toimisto, talli). Rajaamalla alueen minimiin ja keskittymällä ainoastaan tarinan kannalta tärkeisiin roolihahmoihin, on Hawks saanut heihin rutkasti luonnollisuutta kaikkine puutteine ja heikkouksineen.

Elokuva on ennen kaikkea tarina ystävyydestä sekä luotettavuudesta, joka vaikeuksienkin kautta nousee kaiken edelle sekä työstä, jossa jokainen tietää paikkansa ja tehtävänsä pienintäkin piirtoa myöten. Harvassa ovat ne elokuvat, joissa roolitukset ovat yhtä onnistuneita kuin Rio Bravossa. John Wayne (Etsijät, Cowboy puhdistaa kaupungin) näyttelee tyylikkäästi vähäpuheista lainvalvojaa, jonka tyyneyden ja herpaantumattoman keskittymisen rikkoo ainoastaan kaunis Feathers (Angie Dickinson). Heidän välinen kemiansa toimii hyvin ja näiden kahden rakastavaisen keskinäinen dialogi on mainiota.

Dean Martin on loistava ja sympaattinen alkoholisminsa kanssa kamppaileva apulaissheriffi Dude, ja huumoria porukkaan tuo rampautunut vanhus Stumpy (Walter Brennan, Punainen virta). Vaikka sheriffi toistuvasti ulkopuolisesta avusta kieltäytyykin, niin mukaan lyöttäytyy vielä pistooleitaan oivasti käyttävä Colorado (Ricky Nelson).

Ja kun pisteeksi iin päälle laitetaan Dimitri Tiomkinin musiikki, ei ihme että Rio Bravo on monelle se ainoa oikea ja rakastetuin western.