Menneisyyden
ote - Mystic River (2003)
Menneisyyden ote (Mystic River, 2003 USA) on 73-vuotiaan
Clint Eastwoodin 24:s ohjaustyö, ja hänen parhaansa pitkiin
aikoihin. Eastwood jättää urallaan neljännen
kerran näyttelemisen kokonaan muille ja tyytyy ohjaamaan ja
tuottamaan. Hän myös vastaa elokuvan musiikista, joka
on veteraanille uusi alueenvaltaus. Hänen jättäytymisensä
pois elokuvasta on tällä kertaa hyvä valinta, sillä
nuorempi sukupolvi tekee loistavaa työtä kameran edessä.
Eastwood puolestaan pääsee keskittymään elokuvan
luotsaukseen, jonka hän tekeekin kerrassaan loistavasti. Mystic
River vie katsojan hämärien kuvien ja tunnelmien maailmaan,
ja se ansaitsee kaikki ne kehut, joita niin kriitikot kuin katsojatkin
ovat sille suoneet.
Elokuvan tarina sijoittuu hiljaiseen bostonilaislähiöön,
jossa asuvat kolme nuorta ystävystä Jimmy (Sean Penn),
Sean (Kevin Bacon) ja Dave (Tim Robbins). Eräänä
päivänä, kun ystävykset pelaavat jääkiekkoa
kotikadullaan, poliisi saapuu paikalle ja vie Daven mukanaan. Pian
Dave saa huomata, ettei suinkaan ole poliisin kyydissä vaan
kahden pedofiilin, jotka vangitsevat pojan neljäksi päiväksi,
kunnes Dave pääsee pakenemaan.
Seuraavan kerran tapaamme kolmikon 30 vuotta myöhemmin, samoilla
kotikulmilla. Aikaa on kulunut, eikä kolmikko enää
pidä yhteyttä. Rikollisille teille eksynyt Jimmy on hiljattain
palannut vankilasta ja omistaa nyt pienen ruokakaupan. Sean on kulkenut
täysin päinvastaiseen suuntaan, ja päätynyt
poliisiksi. Dave on nykyään perheellinen mies, mutta hänen
olemuksestaan näkee, etteivät lapsuusvuosien traumat ole
vieläkään päästäneet miestä kynsistään.
Eräänä murheellisena päivänä Jimmyn
19-vuotias Katie-tytär löydetään surmattuna.
Kohtalo tuo jälleen kolme lapsuuden ystävää
yhteen, kun Sean määrätään tutkimaan murhaa.
Mystic River on erinomaisen taidokkaasti kudottu murhamysteeri.
Oikeastaan on väärin kutsua elokuvaa "pelkäksi"
murhamysteeriksi, sillä sen suurin arvo on draamassa ja henkilöhahmoissa.
Ensimmäisen tunnin aikana ei oikeastaan edes päästä
varsinaiseen murhan selvittelyyn, vaan silloin keskitytään
henkilöhahmojen rakentamiseen ja varsinkin Jimmyn tapaan kohdata
tyttärensä kuolema. Kun murhan tutkiminen sitten nousee
etualalle, paljastuu koko kuvio varsin monitahoiseksi ja kiinnostavaksi,
jolloin tarina saa selkeästi uutta puhtia, vaikka Eastwood
säilyttääkin rauhallisen tarkkailevan kerrontatyylinsä.
Brian Helgeland tekee elämänsä tähän mennessä
ehjimmän ja parhaimman käsikirjoituksen, joka on varsin
uskollinen Dennis Lehanen romaanille.
Elokuvan sävy on varsin synkkä alusta loppuun. Tom Sternin
tummanpuhuva mutta kaunis kuvaus antaa oman selkeän leimansa
tarinalle, jota Eastwoodin oma painava musiikki tehostaa. Monia
ilon tai auringonpaisteen hetkiä ei elokuvaan mahdu, sillä
surmatun tytön hahmo tuntuu lepäävän varsin
synkkänä koko naapuruston yllä.
Kaikille henkilöhahmoille annetaan runsaasti aikaa ja tilaa,
ja niinpä ne kehittyvätkin elokuvan aikana varsin täydellisesti
ja esimerkillisesti. Mystic River onkin ennen kaikkea vahvojen näyttelijöiden
elokuva, ja osaava pääosakolmikko tekee kerrassaan loistavaa
työtä, tästä todisteena myös Robbinsin
ja Pennin Oscarit. Varsinkin Sean Penn saa ladattua rooliinsa niin
vahvan tunteen, että katsojan on vaikea pysyä väliinpitämättömänä
sen äärellä. Eastwood on myös löytänyt
tärkeisiin sivurooleihin hyviä näyttelijöitä,
kuten Laurence Fishburne sekä Eastwoodin vakiokaartiin kuuluvat
Laura Linney ja Marcia Gay Harden. Ilahduttavaa on myös nähdä
Eli Wallach (joka esitti Tucoa eli Rumaa Hyvät, pahat ja rumat
-elokuvassa) tekemässä lyhyt cameo vanhana viinakaupan
pitäjänä.
Mystic River on synkkä, mutta ei masentava elokuva. Sen taitavasti
kudottu käsikirjoitus ja vahvat henkilöhahmot nostavat
sen kirkkaasti keskitason jännärin yläpuolelle. Eastwood
ei osoita minkäänlaisia lannistumisen merkkejä vanhuuden
päivillään, pikemminkin päinvastoin. Mystic
Riverin kaltainen vahva kerrontakeskeinen draama olisi itse asiassa
ansainnut enemmänkin tunnustusta, mutta sen - kuten monen muunkin
- kohtalona oli jäädä Taru sormusten herrasta -nimisen
jyrän alle.
teksti: ©
2004 Antti Honkala (x)

|