The Mummy (1999)

Kun päätin katsoa Muumion nauhalta en ollut parhaassa kunnossa. Olin viettänyt viimeisen viikon 40 asteen kuumeessa ja ollut sairaalassa tiputuksessa. Lisäksi erittäin paha influenssa oli laskenut peruskuntoani niin, että 6 kerroksisen talon ylinpään kerrokseen kiipeäminen tuotti märän hikisen paidan. Siis jos olisin ollut tällaisessa kunnossa ja katsonut Muumion (The Mummy 1999 USA) olisin ehkä pitänyt sitä hyvänä seikkailu-elokuvana, jossa Brendan Fraser olisi ollut hieno kopio Indiana Jonesista ja olisin leffan aikana myös ylistellyt sen hienoja tehosteita, mutta kun en ollutkaan siinä kuumeessa ja yms. sairauksien kourissa, vaan voin aivan hyvin. Joten Muumion oli elokuvana aika tylsä, mauton ja rahalle tuoksuva, tässä tapauksessa rahat haisivat vain muiden taskuissa. Pituudeksi oli ilmoitettu takakannessa 2 (hikistä) tuntia ja 5 minuuttia, joista jälkimmäinen olisikin riittänyt hyvin elokuvan esittämiseen. Tämä 2 tuntia ei itseäni suuremmin haitannut, koska katsoin elokuvan useammassa osassa kuin 3:ssa. Täten vältyin siltä, etten olisi muuttunut fossiiliksi sohvalle ja ollut arkeologeille hieno tutkimuskohde. Myönnän sen, että pidän paljon seikkailu-elokuvista ja historiallisista teoksista, mutta Muumio ei ole kuin menneisyydestä haettu hahmo, jolle sitten "luodaan" tarina ympärille, huono tässä tapauksessa.

Elokuva pohjautuu Universalin vuonna 1932 julkaisemaan legendaan, josta Brendan Frasier (Viidakon Ykä) ja kumppanit muovaavat kevyen komediallisen seikkailu-elokuvan, jonka huippukohdat jäävät Indiana Jonesin ruoskan alle. Brendan on Muumion aarteita etsivä seikkalija, joka alussa joutuu vangiksi paikalliseen vankilaan. Miehen hirttäjäisissä hänet ostaa kuitenkin Evelyn (Rachel Weisz), joka haluaa tiedon kadonneesta kaupungista, jossa aarteet lymyilevät. Kaupunkia lähtee etsimään kaksi eri joukkoa ja samalla, kun he löytävät kaupungin tulee Evelyn purkaneeksi kirouksen. Muumio nousee haudastaan ja lähtee hakemaan elämän eliksiirejä itselleen, jotta saisi herätettyä muumioituneen vaimonsa. Sankarimme (Frasier) hoitelee viidakonykämäisesti vihollisia kumoon ja piinaavien minuuttien jälkeen kiitos seisoo auringon laskussa, jonne sankarimme ratsastaa kamelillaan.

Suuri budjettinen elokuva, jonka pohjattomasta kirstusta rahaa on otettu tehosteiden luomiseen. Suurempia kiitoksia en kuitenkaan jakele sille, että Muumio osaa aukoa suutaan tuplasti isommaksi. Enemmin itse olisin antanut pari kolikkoani käsikirjoittajan taskuun. Elokuva löi itsensä läpi Yhdysvalloissa ekalla viikolla, mutta on tippunut kuitenkin heti alas ykkös-palliltaan, syynä siihen on: Hataran juonen varaan rakennettu massaelokuva, joka ei pysty olemaan edes sen genren elokuva, vaikka yrittääkin.