Minority Report (2002)

Steven Spielberg on aina ollut aikuisten oma elokuvasatusetä. Elokuvakankaalle on kuvattu tuttuja tarinoita aikuisille kerrottavassa muodossa. Hyvässä sadussa, niin kuin myös aikuisten sadussa, kuuluu olla sankarin ja ilkimyksen välinen koetus, kuin myös opetus. Suurohjaaja Spielbergin edellinen satu kertoi keinoälystä. Toiselta suurohjaajalta Stanley Kubrickilta kesken jäänyt vuosien unelmaelokuva A.I. - Tekoäly päätyi Spielbergin hoiteisiin ja muuttui monen mielestä yksioikoisemmaksi ja mainstream-elokuvaksi, vaikka kukaan ei ole voinut nähdä Kubrickin suunnittelupöydälle jäänyttä elokuvaa.

Spielbergin uusin Minority Report (2002 USA) sijoittuu myös tulevaisuuteen. Käsikirjoitus pohjautuu usein lainailtun kirjailijan Philip K. Dickin tekstiin, joka kuvaa "precime"-nimistä rikoksenestojärjestelmää. Elokuvan pääosassa tukka lyhyenä loistaa Tom Cruise (Vaarallinen tehtävä, Magnolia) rikospoliisina uuden järjestelmän johdossa. Vuoden 2054 Washington D.C. piirtyy tietokoneen tarkasti kankaalle, jossa niin kulkuneuvot kuin poliisin toiminta ovat kehittyneet suurin askelin. Spielbergin Minority Report ei kuitenkaan sen enempää intoudu esittelemään tulevaisuuden mahdollista-mahdotonta-kaupunkia, vaan astuu poliisiaseman steriliin ympäristöön ennakoimaan tulevia jo lähes pelkästään intohimon kautta tapahtuvia murhia. Kehitysvammaisina meidän aikanamme pidetyiltä oraakkeleilta poliisiviranomainen saa etukäteen tiedon tulevasta murhasta ja pystyy pidättämään vielä syyttömän murhaajan.

Spielbergin satu ampaisee vauhtiin, kun Cruisen esittämä järjestelmän johdossa oleva rikospoliisi Anderson ennakoidaan murhaajaksi. Tämä johtaa elokuvassa vauhdikkaaseen takaa-ajoon, jossa rikospoliisi pakenee superviranomaisia "isoveljen" valvomassa kaupungissa. Pakomatka tuntuu paremmin tarkasteltuna vain syyltä ryöpyttää efektiyhtiöiden tyylikästä uusinta tuotantoa. Eikä Cruisen bluescreenin edessä toteuttamat stuntit vakuuta kuten Vaarallinen tehtävä 2:ssa.

Minority Report on todennäköisesti muuttunut aika reippaasti käsikirjoitusvaiheessa ja myöhemmin myös ohjauksessa, sillä nyt videolta nähtynä elokuva ei tunnu läheskään niiden kaikkien kriitikoiden antamien tähtien arvoiselta. Elokuvan draamakerronta on tämän luokan ohjaajalta ala-arvoista kompurointia. Itse tarina kun olisi selvästi tarjonnut mahdollisuudet todella vaikuttavaan kerrontaan. Mahdollisesti Spielberg on juuri valinnut tällaisen tunteettoman teknisen suunnan tämän elokuvan kohdalla, mutta silloin itse petyn kahta kauheammin. Tältä osin Minority Report onkin todellinen pettymys, eikä Tom Cruisekaan tee rikospoliisi Andersonista mitenkään vetoavaa. Pettymyksen purkauksen jälkeen voin sanoa elokuvassa olevan myös hyvää. Spielbergin tavaramerkkinä on aina pidetty rikasta lavastusta, joka on myös Minority Reportissa onnistunut juuri oikeanlaisen tunnelman luojana.

Elokuvassa on hetkensä, joiden takia voisin pitää sitä laatuelokuvana. Toisaalta siinä on myös hetkensä, jotka tuntuvat mestariohjaajan elokuvassa ikäviltä epäonnistumisilta. Minority Report ei olekaan Spielbergin loistokkaimpia töitä, vaan sijoittuu enemmin listan loppupäähän.