M - kaupunki etsii murhaajaa - M - Eine Stadt sucht einen Mörder (1931)

Saksalaisen elokuvan suuruuden aika alkoi olla ohi äänielokuvan tehdessä läpimurtonsa. Valtaosa nimekkäistä elokuvaohjaajista (Leni, Murnau, Pabst, Lubitsch) oli vuosien saatossa muuttanut Hollywoodiin ja edessä oli väistämätön elokuvateollisuuden romahdus. Kaikki eivät kuitenkaan olleet vielä lähteneet maasta natsivallan tieltä, heidän joukossaan itävaltalaissyntyinen, juutalaistaustat omaava Fritz Lang (1890-1976). Lang, huolimatta taustoistaan, oli varsin hyvässä asemessa, sillä hänen mykän kauden suurteoksensa, Nibelungen laulu sekä Metropolis, olivat Hitlerin ja Goebbelsin suosikkielokuvia ja takasivat siten Langille koskemattomuuden. Myöhemmin hänelle jopa tarjottiin Kolmannnen valtakunnan pääohjaajan virkaa, josta hän kuitenkin kieltäytyi - ja muutti seuraavana päivänä Ranskaan.

Berliini on kauhun vallassa. Elsie Beckmann -niminen koulutyttö katoaa kotimatkallaan ja löydetään murhattuna. Kyseessä on jo yhdeksäs uhri, mutta kenelläkään ei ole aavistusta murhaajan henkilöllisyydestä. Poliisin suuretsinnät ja ratsiat saavat alamaailman hermostumaan - häiritseväthän ne myös heidän liiketoimiaan. Poliisin saamattomuuteen tuskastuneena he aloittavat oman ihmisjahtinsa murhaajan kiinnisaamiseksi.

Elokuvassa on selviä viittauksia tosielämän sarjamurhaajaan, Düsseldorfin vampyyriksi kutsuttuun Peter Kürteniin, vaikka Lang toisinaan yhtäläisyydet kielsikin. Hän kertoi miettineensä käsikirjoittajavaimonsa Thea von Harboun kanssa hirveintä mahdollista rikosta päätyen lapsenmurhaan. Taustatietoja hän hankki poliiseilta, joilta hän sai luettavakseen asiakirjoja ja rikosraportteja, psykiatreilta sekä oikeilta rikollisilta, joita hän myös käytti elokuvassa.

Päähenkilöksi Lang kiinnitti melko tuntemattoman, uraansa vasta aloittelevan näyttelijän, Peter Lorren (Casablanca). Pyöreäkasvoinen, lyhyenläntä Lorre sopii Franz Beckertin, mielisairaan murhaajan, rooliin paremmin kuin hyvin. M - kaupunki etsii murhaajaa (M - Eine Stadt sucht einen Mörder a.k.a. M, 1931 Saksa)oli hänen toinen elokuvansa ja samalla hänen läpimurtonsa. Lorre ja Lang eivät tulleet toimeen keskenää, sillä Lang kohteli näyttelijöitään usein varsin sadistisella tavalla (kuten Hitchcockin, Lang oli diktaattorimainen ohjaaja). Urheasti Lorre kuitenkin kesti loppuun saakka, muttei enää koskaan työskennellyt Langin kanssa.

Lang pitää katsojaa jännityksessä tuoden murhaajan esille pikkuhiljaa, pala palalta; ensin varjona, sitten takaa kuvattuna ja niin edelleen, päästämättä tilannetta kuitenkaan hallinnastaan sortumalla liialliseen salailuun. Nykyäänhän keino on yleisessä käytössä, mutta tuolloin se oli uutta. Erinomaista on myös yhteisön, jota murhaajan toiminta kalvaa kuin syöpä ikään, kuvaus. Epäluulon ja -toivon kasvaessa kukaan ei voi olla varma kenestäkään, ei edes itsestään, ja pian kaupunki on hysterian vallassa.

Itselleni elokuva oli ensimmäisen katselukerran jälkeen suuri pettymys. Mutta tämä elokuva kuuluu niihin elokuviin, jotka tulee katsoa useampaan otteeseen ja välillä sulatella näkemäänsä, kerta kerran jälkeen se tuntuu paremmalta. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle (vanhan) rikoselokuvan ystävälle. Mestariteos.