Hilary ja Jackie - Hilary and Jackie (1998)

Briteillä on aina ollut minusta kyky tehdä syvällisempiä ihmiskuvauksia kuin Hollywood-elokuvissa on totuttu näkemään. Parhaimmissa tapauksissa Hollywood pystyy kaatamaan kaikki muut esteet katsojan ja elokuvan välistä, paitsi sitä viimeisintä ja suurinta: Hollywood-elokuvissa näkyy ja tuntuu aina se fakta, että ne ovat tehty kosiskelemaan suuria yleisöjä ja niillä pyritään tuottamaan rahaa, se että ne tehdään aina tiukasti tuotantoyhtiöiden standardien mukaisesti. Brittien elokuvissa tätä viimeistä estettä ei ole, tai ainakaan se ei näy. Heidän elokuvissaan tuntuu aina pääsevän askeleen lähemmäksi ihmisiä. Se pätee myös Hilaryyn ja Jackieen (Hilary and Jackie, 1998 Iso-Britania).

Hilary ja Jackie de Pré ovat siskokset ja hyvin lahjakkaita musiikissa. Hilary soittaa huilua ja Jackie selloa. Pieninä lapsina he voittavat palkinnon kuin palkinnon. Aikaa kuluu ja Jackie nousee maailman maineeseen loistavana sellon soittajana, kun taas Hilary jää Englantiin. Vuosien varrella siskokset ajautuvat yhä kauemmaksi toisistaan, kun Jackie viettää yksinäistä elämää kiertueilla ja alkaa lopulta jopa vihaamaan sellon soittoa. Hilary puolestaan on edelleen Englannissa ja nauttii rauhallisesta elämästä maaseudulla kahden tyttärensä ja aviomiehensä kanssa. Oikuttelevaksi kuuluisuudeksi muuttunut Jackie sairastuu SM-tautiin ja matkustaa siskonsa luokse Englantiin. Hilary kun ei koskaan osannut sanoa "ei" Jackielle.

Tucker alkaa muovaamaan elokuvasta hyvin syväluotaavaa heti alkusekunneista lähtien. Katsoja pysyy siskosten elämänvaiheiden mukana koko heidän yhteisen elämän ajan. Ohjaaja on myös selvästi ihastunut kuviin ja ääniin, sillä niillä on keskeinen osa tarinassa. Suurempi kuin elokuvissa yleensä. Hidastetut kuvat (tai still-kuvat) ja äänet välähtelevät unenomaisesti tarinan mukana ja varsinkin kiiltävä ja synkästi soiva sello palaa kuviin jatkuvasti. Musiikki itse on myös läsnä melkein koko ajan. Toisinaan hallitsevana ja voimakkaana, toisinaan vaimeana ja odottelevana.

Kaksikko Griffiths (Hilary) ja Watson (Jackie) hoitavat osansa tyylillä. Varsinkin Watson tekee loistavan suorituksen oikukkaana ja pöyhkeänä sellistinä jatkaen hienojen roolien (Breaking the Waves, The Boxer) putkea. Hän päästää katsojan niin syvälle hahmoonsa, että se tuntuu toisinaan jopa ahdistavalta.

Kokonaisuutena Hilary ja Jackie on koskettava ja realistisen tuntuinen kuvaus (johtunee osaksi siitä, että elokuva perustuu tositapahtumiin) voimakkaasta sisarsuhteesta, joka muuttuu lopulta lähes sairaalloiseksi riippuvuussuhteeksi.