Naapuri
kuin painajainen - Flawless (2000)
Joel Schumacherin elokuvat eivät menneisyydessä ole olleet mitään
erikoisia mestariteoksia. 8mm,
Batman Forever, ja Batman & Robinin kaltaiset elokuvat eivät anna
aihetta hampaiden kiristelylle ja jännitykselle, kun Joelin uusin
elokuva on tulossa maahan. Tällä kertaa hän ei mene ihan yhtä pahasti
puihin uuden "ihmisläheisen" komediansa, Naapuri kuin painajainen
(Flawless, 2000 USA) -elokuvan kanssa. Virheetön se ei todellakaan
ole, mutta huomattava parannus hänen urallaan.
Tällä kertaa Schumacher poikkeaa omasta kaavastaan, mutta ei valtavirrasta.
Flawless on toki erilainen elokuva kuin esim. 8mm, mutta tarina
on perinteinen, ehkä liiankin perinteinen. Siinä kierrätetään kaikki
tyylin kliseet ja se on ennalta arvattavissa ensi hetkiltä asti.
Jollain kumman tavalla Schumacher on saanut Robert De Niron elokuvaansa
ja tässä elokuvassa hän näyttelee eläkkeelle jäänyttä turvallisuusmiestä
Walt Koontzia. Vannoutuneena homo-vihaajana Waltin on vaikea tulla
toimeen naapurinsa Busty Rustyn (Philip Seymour Hoffman) ja hänen
yli-naisellisten transvestiitti-ystäviensä kanssa. Päivästä toiseen
he naljailevat toisilleen, eivätkä halua olla missään tekemisissä
toistensa kanssa.
Eräänä yönä huumehörhöt alkavat rähisemään Waltin naapurissa ja
vanhana koviksena Walt lähtee auttamaan naapuriaan ase kädessä.
Jännitys on ilmeisesti kuitenkin liikaa jo iäkkäälle sankarille,
sillä ennen perille pääsyään hän saa sydänkohtauksen ja tuupertuu
rappukäytävään.
Sydänkohtauksen seurauksena Waltin toinen puoli kasvoista halvaantuu
ja hänen fysioterapeuttinsa suosittelee, että hän nopeuttaisi omaa
paranemistaan laulamalla. Alistuneena masentunut ja itsesäälissä
kierivä Walt marssii naapurinsa Rustyn puheille ja ostaa häneltä
laulutunteja. Innoissaan ei Rustykaan ole, mutta omien sanojensa
mukaan hän tarvitsee kipeästi rahaa. Näin nämä kaksi toisiaan halveksuvaa
ihmistä aloittavat tietämättään kulkemaan kivistä tietä kohti ystävyyttä.
DeNiro ja Hoffman (tässä tapauksessa erityisesti Hoffman) ovat
pystyviä ja taitavia näyttelijöitä, joten vaikka elokuva onkin Schumacher-elokuva,
odotin innolla tätä elokuvaa. Se ei ollut pettymys, mutta ei myöskään
sitä tasoa missä Hoffman (Magnolia,
Happiness - Onni) ja
DeNiro (Ronin) on totuttu
näkemään. Tarina itsessään on hyvin perinteinen eikä oikeastaan
jaksa missään vaiheessa innostaa, mutta kiitos näiden kahden näyttelijän,
se kulkee välillä hienosti eteenpäin. Kliseiset homo-vitsit ja kärjistetyt
henkilöhahmot (varsinkin Rustyn transvestiitti-kaverit) eivät todellakaan
naurata koko ajan, mutta hetkittäin Flawless on hauskaa katsottavaa.
Parhaimmillaan Flawless on hauska (mutta ei missään tapauksessa
ratkiriemukas) ja draama-arvoltaan kohtuullinen.
Mutta mutta, kuten sanottu, Flawless ei todellakaan ole virheetön.
Schumacher on jostain käsittämättömästä syystä uhrannut paljon screen-aikaa
sivujuonelle, eli pikku-gangstereille, jotka elokuvan alussa hyökkäävät
kerrostaloon, hävittävät suuren määrä rahaa ja loppu ajan he palloilevat
pitkin poikin etsimässä kadonneita seteleitään. Surkean sivujuonen
sijasta ohjaaja olisi saanut keskittyä enemmän Waltin ja Rustyn
suhteeseen, joka jää pahasti alikirjoitetuksi, ja näin kaksi tärkeintä
roolihahmoa kärsivät siitä koko elokuvan ajan.
Ylipäätänsä koko elokuva on kirjoitettu (käsikirjoittajana Schumacher
itse) keskinkertaisesti ja monissa kohtauksissa DeNiro ja Hoffman
joutuvat painimaan jopa surkean dialogin kanssa. Edes he eivät saa
sitä korjatuksi. Pääjuoni sinänsä saa elokuvassa selkeän lopun,
mutta porsaanreikäinen käsikirjoitus jättää ärsyttäviä kysymysmerkkejä
ajatuksella elokuvia seuraavan katsojan mieleen.
Vaikka Flawless epäonnistuukin monissa teknisissä yksityiskohdissa
ja kärsii huolimattomasta käsikirjoituksesta, se onnistuu viihdyttämään
katsojaa suhteellisen mukavasti, lähinnä loistavien näyttelijöiden
ansiosta. Vaikka Schumacher ei tämänkään elokuvan jälkeen nauti
luottamustani suurena elokuvaohjaajana, edellisiin töihinsä verrattuna
hän ansaitsee Flawlessista sulan hattuunsa. Toivottavasti hänen
seuraava elokuvansa on vieläkin parempi.
teksti: ©
2001 Antti Honkala

|