Saksikäsi Edward - Edward Scissorhands (1990)

Erityisesti satuihin, mystiikkaan ja goottilaiseen kauhuun ihastunut Tim Burton ohjasi ennen Saksikäsi Edwardia (Edward Scissorhands, 1990 USA) Batmanin ja nyt 90-luvulla mm. Beetlejuicen ja Päättömän ratsumiehen. Johnny Depp esiintyy näissä kaikissa paitsi Batmanissa. Ohjaajan ja näyttelijän yhteistyö toimii pakostakin, sillä kumpikaan ei ottaisi sellaisia riskejä, jollei heidän välillä olisi mitään. Tim Burton kuin myös Johnny Depp suosivat haastavia ja yleensä hiukan mainstreamin ulkopuolisia elokuvia. Ja itse tykkään Johnny Deppistä erityisesti, sillä mies pyrkii valitsemaan haastavia rooleja ja yleensä hahmot ovat juuri samantyylisiä mitä Saksikäsi Edwardissa, mielipuolisia, puutteellisia tai ainakin erikoisia.

Saksikäsi Edward nappasi aikoinaan Oscarin tyylikkäistä erikoisefekteistä, joilla luotiin nimikkohenkilön nimikko ruumiinosat. Vaikka nykyään Edwardin kädet saattavatkin tuntua hiukan kankeilta, ovat ne silti lumoavan taidokkaasti keksitty.

Saksikäsi Edward sijoittuu idylliseen maailmansotien jälkeiseen yhdysvaltalaiseen pikkulähiöön, jossa samannäköiset talot muodostavat symmetrisiä katuja pilkulleen hoidettuineen nurmikkoineen. Amerikkalaista perheidylliä kympillä. Joskus sateisena päivänä, ja niitä päiviä on harvassa, saattaa lähiön laidalla näkyä hämärästi suuren linnanrauniot. Kukaan ei kuitenkaan enää muista, miksi linnan on siellä ja ketä siellä asui.

Avon-tuotteita myyvä perheen äiti sattuu kuitenkin epäonnistuneen kauppareissun jälkeen suuntaamaan linnan porteista sisään uuden asiakkaan toivossa. Raunioiden keskeltä hän löytää eriskummallisen nuoren miehen, jonka kädet ovat veitsenterävien saksien täyttämät. Ujosta ja vilpittömästä miehestä tulee perheen uusi asukki, joka osoittaa taitonsa käyttää käsiään niin puutarhatöissä kuin koirien trimmaamisessa.

Elokuva kritisoi kevyesti amerikkalaisen perheunelman mahdottomuutta samalla, kun rakentaa vanhaa ja hyvää tarinaa erilaisesta ihmisestä, joka ei sopeudu tähän maailmaan. Saksikätinen mies lähiössä, joka haluaa pitää yllä harmoniaansa ei voi johtaa kuin ikäviin välikohtauksiin.

Ohjaaja Burton luo omaperäisen maailmansa myös Saksikäsi Edwardin ympärille. Henkilökohtaisesti tykkään juuri hänen tavasta vääristää todellinen maailma epätodelliseksi. Elokuvan asuntoalue saattaa jopa pelottaa, jos oikein intoutuu pohtimaan. Ikävänä asiana voidaan pitää Burtonin laiskuutta rakentaa poikkeavampi tarina, sillä nykyinen kuvaus tuntuu vähintään kertaalleen purrulta. Osittain tämän selittää kohderyhmä jolle elokuva on suunnattu. Asetelmat elokuvassa ovat ennalta-arvattavia, eikä siinä esiinny yhtään yllätystä, joka olisi ehkä piristänyt.

Saksikäsi Edward on kuitenkin huolella rakennettu elokuva, joka varmasti miellyttää perheen nuorempia kuin myös vanhempia.