Cliffhanger - kuilun partaalla - Cliffhanger (1993)

Maailmassa on vain he kaksi. Kaksi suurta, karvatonta atleettista miestä, joiden elämän tehtävänään on tuhoamalla pelastaa koko maailma, joskus ehkä jopa prinsessa tornista. Tuttavallisemmin Syltty ja Iso-Arska (kuka sitten Pikku-Arska on?), nuo kaksi menneen toimintakauden suurinta taistelijaa, tuhoisinta terminaattoria ja peräksiantamatonta rockya. Niin Arnorld Schwarzenegger kuin Sylvester Stallone ovat viimeisimpien vuosien aikana kokeneet luonnollisen haurastumisen, miesten fyysinen olemus on rapistunut kuin myös elokuvateollisuuden kiinnostus tällaisia muskelisankari-toimintaelokuvia kohtaan on vähentynyt.

Kuukausi sitten Neloselta tuli Sylvester Stallonen viimeisimmistä menestyneistä toimintapläjäyksistä Demolition Man, jossa tuo ruskeasilmäinen rambo pelastaa lähitulevaisuudessa kaupungin. Samaisena vuotena, 1993, Renny Harlinin ohjaama Cliffhanger - kuilun partaalla (Cliffhanger, 1993 Ranska, Italia, USA) pamautti kassat Suomen elokuvateattereissa, eikä suoritus rapakon takana jäänyt mitenkään vaivaiseksi. Cliffhanger oli niin tuottoisa, että se on antanut alkukipinät Stallonen ja Harlinin väliselle yhteistyölle Driven CART-autoilu -elokuvaan. Cliffhanger ei silti ole saanut jatko-osaa.

Cliffhangerissa Sylvester Stallone on vielä aika vetreässä kunnossa. Verisuonet pullistuvat vuoren rinteillä kylmän viiman puhaltaessa sankarimme otsakiehkuroita silmille, tai jotain. Rennyn elokuvaa on aivan pakko verrata juuri videolle tulleeseen Martin Campbellin ohjaamaan vuorikiipeily -elokuvaan Vertical Limit. Työympäristönä Vertical Limitissä on "maailman vaarallisimmaksi" luokiteltu K2 Nepalissa, kun Cliffhangerissa taas Syltyllä on keski-eurooppalainen pikkumountain, jonka rinteillä hän kulkee pelkkä t-paita päällä.

Gabriel Walker (Stallone) on vuorikiipeily-expertti, joka lasketaan maailman 12 parhaan kiipustelijan joukkoon. Walker käy pelastamassa ystäviään epäonnisen kiipeilyretken jälkeen. Vaijerilla ylitettäessä syvää rotkoa pettää turvalaitteet ja Walkerin käsivoimista huolimatta yksi seurueesta tippuu rotkoon. Tästä sankarimme elämä kokee pienen ilmanpaineenvaihdoksen, jonka seurauksena kiipeily saa jäädä. Pian kuitenkin kotikonnuille saapuu ryhmä eteviä rikollisia ja Walkerin täytyy taas palata kallioille kukkuloille balansoimaan tilannetta.

Rennyn parhaimpiin elokuviin voidaan laskea tämä jo 1990-luvun alkupuolella ohjattu toiminnallisesti tehokas puoli-jännäri, jonka parhaimmaksi hahmoksi ei (luonnollisesti) nouse Sylvester Stallone, vaan John Lithgow (Kolmas Kivi Auringosta -TV-sarja). Miehen hahmon vittumaisuutta voi miestiskellä hiukan syvällisemminkin, mistä johtuu tuo äärimmäinen kyrpiintyminen ja kylmäverisyys. Täysin perusteettomalta se ei tunnu, vaikka paikoin homma saattaakin mennä ylilyönniksi. Kuitenkin Lithgow'n hahmo tuo särmää muuten niin tasaiseen joukkoon.

Cliffhanger on vieläkin henkilökohtaisesti mielestäni paras vuoristoelokuva, jonka juoni ei ole yhtä reikäinen kuin Edam -juusto, vaikka pieniä reikiä juonessa saattaakin olla. Nämä pienet reiät voidaan laskea "toiminnan edistämiseksi". Vuoriston käyttäminen elokuvassa on onnistunut hienosti, katsoja saattaa jopa kokea jonkin asteista pelkoa. Alkukohtaus rotkon yllä on todella painajaismaisen fobinen. Silti Cliffhanger ei ole normaalia toimintaelokuvaa astetta parempi. Asetelmat ovat yhtä tuttuja kuin Ramboissa tai Arskan Terminaattorissa, enkä suosto säälistä antamaan Rennyllä yhtä tähteä. En.

Ensimmäisillä kerroilla todennäköisesti ohitse hujahtaneet "suomi" -temput huomataan nyt televisiosta nähtynä varmasti helpommin. Henkilökohtaisesti on jäänyt ihmetyttämään, miksi Suomen lipun värinen laskuvarjo otetaan Ruotsin lipun värisestä laukusta. Siinä pohtimista sunnuntai illaksi.