– Andrew Niccolin perjantaina ensi-iltaan saapuvassa tieteisdystopiassa on vahva idea, joka ei kestä turhauttavan kömpelöä toteutusta. Wall Streetin mielenosoitusten aikakaudelle sopivaa In Timeä vajottaa myös pääosien – etenkin Justin Timberlaken – rajallinen ilmaisuvoima, elokuvan Filmgoerille arvioinut Aleksi Salonen kirjoittaa.

– In Timen maailmassa aika on rahaa. Vanheneminen lakkaa 25-vuotissyntymäpäivänä, mutta samalla käynnistyy kello, jossa on vuosi elinaikaa. Lisää sitä saa työllä tai suhteilla. Työtätekevän köyhälistön slummissa (“aikavyöhykkeellä”) kuolleita lojuu kaduilla, eliitti taas tuhlaa tuhansia luksukseen, eläen ikuisesta elämää aidatuissa yhteisöissään.

– Premissi on Hollywood-tuotannolle poikkeuksellisen marxilainen. Allegoria neoliberaalista yhden prosentin yhteiskunnasta onkin väkevä, eikä kansainväliselle tasolle vietynä erityisen kärjistetty. Rahatalouden itsestäänselvyytenä pidetty epäoikeudenmukainen resurssijakauma on elinajaksi muutettuna niin irvokas, että järjestelmää on vaikea uskoa todeksi. Se on tietysti elokuvantekijöiden tarkoitus. Sitä enemmän ärsyttää dramaattisesti kypsyttelemätön käsikirjoitus.

Lue koko arvio »